tiistai 7. joulukuuta 2010

Blogiväsymystä

Täällä on ollut havaittavissa viime aikoina, oikeastaan koko syksyn, pienoista blogiväsymystä. Ei vaan kiinnosta. Eikä jaksa. Mikään tässä omassa arjessa ei tunnu juuri nyt kirjoittamisen arvoiselta. Ei oikein edes viime kuussa tekemämme Krakovan matka ole innostanut mitään rustailemaan.

Siis reissuhan oli aivan mielettömän onnistunut: mahtavan hieno hotelli aivan rautatieaseman ja Galeria Krakowskan vieressä, ihana kaupunki, vaikka reilussa kymmenessä vuodessa kovasti muuttunutkin, mielenkiintoisia ravintoloita ja nähtävyyksiä, paljon reippailua kirpakassa syysilmassa ja monituntinen sukellus Krakovan historiaan entisen Schindlerin tehtaan konttorirakennukseen majoittuneessa museossa. Joulumarkkinakojut olivat jo kutakuinkin pystyssä, mutta vielä tyhjillään marraskuun lopussa. Harmi sinänsä.

Kuviakin tuli otettua, mutta ne on ladattu toistaiseksi ainoastaan miehen koneelle. En vain ole saanut aikaiseksi ladata niitä omalle koneelleni. Mikä laiskimus!

Eih, nyt kävi kyllä tämä saamattomuuteni niin ärsyttämään, että on ihan pakko ladata ne kuvat nyt, heti ja samantien tällekin koneelle!

No niin, vihdoinkin se on tehty! Taidan laittaa muutaman kuvan todistusaineistoksi, vaikka niiden laatu nyt on mitä on, johtuen niin kamerasta, valaistusolosuhteista kuin kuvaajistakin... :-)











keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Kirjallisuusmeemi

Stazzyn ja Veran blogeista löytyi tällainen meemi, johon oli tietenkin heti tartuttava, siitäkin huolimatta, että en ole tainnut kovinkaan montaa listatuista kirjoista lukea... ja yllättävän moni on tainnut jäädä kesken... Paljastetaan nyt sitten sivistymättömyyteni kaikelle kansalle :D 


Lista on aika, hmm, valikoitunut (jos näin nyt voi asian suomeksi ilmaista): useampia kirjoja tietyiltä kirjailijoilta ja aika korostuneesti vielä englanninkielisiltä. Kenenköhän laatima tämä lista mahtaa ollakaan?


Merkitse lihavoituina kirjat, jotka olen lukenut kokonaan, kursiivilla ne, jotka olet aloittanut, mutta jotka jostain syystä ovat jääneet kesken.

1 Pride and Prejudice – Jane Austen
2 The Lord of the Rings – JRR Tolkien (suomeksi)
Jane Eyre – Charlotte Brontë (suomeksi)
4 Harry Potter series – JK Rowling (tunnustan, että en ole lukenut yhtäkään)
5 To Kill a Mockingbird – Harper Lee
6 The Bible
7 Wuthering Heights – Emily Bronte (enkuksi)
8 Nineteen Eighty Four – George Orwell (suomeksi)
9 His Dark Materials – Philip Pullman
10 Great Expectations – Charles Dickens (enkuksi)
11 Little Women – Louisa M. Alcott
12 Tess of the D’Urbervilles – Thomas Hardy
13 Catch 22 – Joseph Heller
14 Complete Works of Shakespeare
15 Rebecca – Daphne Du Maurier
16 The Hobbit – JRR Tolkien
17 Birdsong – Sebastian Faulk
18 Catcher in the Rye – JD Salinger (suomeksi)
19 The Time Traveller’s Wife – Audrey Niffenegger
20 Middlemarch – George Eliot
21 Gone With The Wind – Margaret Mitchell
22 The Great Gatsby – F Scott Fitzgerald
23 Bleak House – Charles Dickens
24 War and Peace – Leo Tolstoy
25 The Hitch Hiker’s Guide to the Galaxy – Douglas Adams
26 Brideshead Revisited – Evelyn Waugh
27 Crime and Punishment – Fyodor Dostoyevsky (suomeksi)
28 Grapes of Wrath – John Steinbeck (suomeksi)
29 Alice in Wonderland – Lewis Carroll
30 The Wind in the Willows – Kenneth Grahame
31 Anna Karenina – Leo Tolstoy (suomeksi)
32 David Copperfield – Charles Dickens
33 Chronicles of Narnia – CS Lewis
34 Emma – Jane Austen
35 Persuasion – Jane Austen
36 The Lion, The Witch and The Wardrobe – CS Lewis
37 The Kite Runner – Khaled Hosseini (italiaksi)
38 Captain Corelli’s Mandolin – Louis De Bernieres
39 Memoirs of a Geisha – Arthur Golden
40 Winnie the Pooh – AA Milne
41 Animal Farm – George Orwell
42 The Da Vinci Code – Dan Brown (suomeksi)
43 One Hundred Years of Solitude – Gabriel Garcia Marquez (suomeksi)
44 A Prayer for Owen Meaney – John Irving
45 The Woman in White – Wilkie Collins
46 Anne of Green Gables – LM Montgomery
47 Far From The Madding Crowd – Thomas Hardy
48 The Handmaid’s Tale – Margaret Atwood
49 Lord of the Flies – William Golding
50 Atonement – Ian McEwan
51 Life of Pi – Yann Martel
52 Dune – Frank Herbert
53 Cold Comfort Farm – Stella Gibbons
54 Sense and Sensibility – Jane Austen
55 A Suitable Boy – Vikram Seth
56 The Shadow of the Wind – Carlos Ruiz Zafon
57 A Tale Of Two Cities – Charles Dickens
58 Brave New World – Aldous Huxley
59 The Curious Incident of the Dog in the Night-time – Mark Haddon 
60 Love In The Time Of Cholera – Gabriel Garcia Marquez (suomeksi)
61 Of Mice and Men – John Steinbeck (suomeksi)
62 Lolita – Vladimir Nabokov
63 The Secret History – Donna Tartt
64 The Lovely Bones – Alice Sebold
65 Count of Monte Cristo – Alexandre Dumas
66 On The Road – Jack Kerouac
67 Jude the Obscure – Thomas Hardy
68 Bridget Jones’s Diary – Helen Fielding
69 Midnight’s Children – Salman Rushdie
70 Moby Dick – Herman Melville
71 Oliver Twist – Charles Dickens
72 Dracula – Bram Stoker
73 The Secret Garden – Frances Hodgson Burnett
74 Notes From A Small Island – Bill Bryson
75 Ulysses – James Joyce
76 The Bell Jar – Sylvia Plath
77 Swallows and Amazons – Arthur Ransome
78 Germinal – Emile Zola
79 Vanity Fair – William Makepeace Thackeray
80 Possession – AS Byatt
81 A Christmas Carol – Charles Dickens
82 Cloud Atlas – David Mitchell
83 The Color Purple – Alice Walker
84 The Remains of the Day – Kazuo Ishiguro
85 Madame Bovary – Gustave Flaubert
86 A Fine Balance – Rohinton Mistry
87 Charlotte’s Web – EB White
88 The Five People You Meet In Heaven – Mitch Albom
89 Adventures of Sherlock Holmes – Sir Arthur Conan Doyle
90 The Faraway Tree Collection – Enid Blyton
91 Heart of Darkness – Joseph Conrad
92 The Little Prince – Antoine De Saint-Exupery (enkuksi)
93 The Wasp Factory – Iain Banks
94 Watership Down – Richard Adams
95 A Confederacy of Dunces – John Kennedy Toole
96 A Town Like Alice – Nevil Shute
97 The Three Musketeers – Alexandre Dumas
98 Hamlet – William Shakespeare
99 Charlie and the Chocolate Factory – Roald Dahl
100 Les Miserables – Victor Hugo (suomeksi. Teatteriversion jaksoin kyllä katsoa kokonaan ;) 

perjantai 26. marraskuuta 2010

Sunnuntaina äänestetään jälleen

ja SVP/UCD jatkaa provokatiivista linjaansa. 

Silti nämä kampanjajulisteet jaksavat aina vaan minut yllättää...

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Isänpäivä

Ensimmäinen isänpäivä ilman sinua...


Tämä on soinut tänään mielessäni. Yksi lempilauluistasi. Vaikkei juuri se kotisaaresi ollutkaan.



Kaunissaari (J. Vainio)

Kaunissaareen johtaa väylä karikkoinen
Ehkä joskus vielä sinne löytää voinen
Vaikka olinkin mä melkein palleroinen
kun mä kerran sieltä lähdin kulkemaan

Silloin hyvästit kun saarelleni heitin
reippaan hymyn taakse kyyneleeni peitin
Voinko koskaan enää kotiin löytää reitin?
Aivan varmaan, sen mä muistan ainiaan

Kaunissaari kaivaten sua aina muistelen
Milloin saan mä sulta suukon suolaisen?

Siellä kuinka pitkälle vain katse kantaa
näkyy merta vaan, ja sitten taivaanrantaa
Nyt jo arvon sille osaisin mä antaa
koska kulkeissani näin jo muutakin

Nähdä sain mä kivikaupungit nuo suuret
Niiden asuttajat, joilta puuttuu juuret
Kuullut olen kaikki kirot, katkeruudet
Siksi saarelleni kaipaan takaisin

Kaunissaari kaivaten sua aina muistelen
Milloin saan mä sulta suukon suolaisen?

Olen kyllästynyt kivikyliin aivan
Ne on tienoita vain surun sekä vaivan
Heti kunhan näen lähtövalmiin laivan
kotisaarelleni palaan takaisin

Kaunissaari kaivaten sua aina muistelen
Milloin saan mä sulta suukon suolaisen? 




keskiviikko 10. marraskuuta 2010

Kuvamuistoja matkapuhelimestani

Sain vihdoinkin aikaiseksi ladata kuvat koneelle matkapuhelimestani. Ihan ensimmäistä kertaa. Puhelin on jo reilun vuoden vanha ja olihan siihen jo jokunen kuva ehtinyt kertyä.

Inspiroiduin lataamaan kuvat siksi, että kuvasin eilen omituisen ja aika irstaankin näköisen sienen. Se oli hieman kuin maanpovesta työntyvä kieli.... Jos vaikka joku sieniekspertti moisen tunnistaisi.



Tässäpä teille pieni kuvakatsaus menneeseen :)

Mamman pikkuinen villipeto ei osannut vielä kävellä elokuussa 2009...


Syyskuussa 2009 olin paikanpäällä todistamassa Suomen jalkapallomaajoukkueen legendaarista 1-1 tasapeliä Liechtensteinia vastaan...


Kuvasin vapaa-ajanjalkineen ostopäätöksen kypsyttelemiseksi (ja kysyäkseni miehen mielipidettä:)



Neiti pääsi valokuvaamon näyteikkunaan.


Ei tullut mentyä tähän ravintolaan Valencian reissulla tammikuussa 2010.


Elintarvikealan lakko näkyi Valintatalon eineshyllyssä huhtikuussa 2010.


Yksi toistaiseksi toteutumattomien talohaaveidemme kohteista...


Matkalla Fribourgiin. Heinäkuinen moottoritie oli yllättävän tyhjä.


Näille kengille hekottelimme neidin kanssa monen monta kertaa elokuisilla kauppareissuilla.


Elokuun lopussa suurin osa turisteista on jo jättänyt Ticinon.



Elokuinen auringonlasku Jönköpingissä.



Rakas pieni matkalainen <3


Kuluvan syksyn kuvia.






perjantai 5. marraskuuta 2010

Ystävyysviestikapula

Kiitokset ihanalle Karkille tästä viestikapulasta. 







1.Mitä vastasit pienenä kysymykseen « Mikä sinusta tulee isona? 
Kukaan ei tainnut minulle tätä kysymystä esittää, mutta vakoilija-etsivä ja arkeologi taisivat jossain välissä olla toivelistalla. Mutta kylmän sodan päätyttyä vakoilijat jäivät pois muodista ja arkeologiset haaveeni lannisti ymmärtämätön naapurin täti, jonka mukaan takapihan metsän sijasta kuoppia tulisi kaivaa hiekkalaatikkoon. Tai viimeistäänkin se, että arkeologian opintojen aloituspaikkoja oli niin kovin vähän. Isäni toivoi minusta opettajaa..

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?
Aku Ankka, mutta ihan parhaita olivat mielestäni enoni säästämät 70-luvun Akkarit. Aku Ankan taskukirjoista en niin välittänyt, koska niissä oli silloin ennen tylsiä mustavalkoisia aukeamia, Roope-setä oli parempi. Telkkarista seurasin muun muassa Pätkistä smurffeineen, tohtori Sykeröä, Olipa kerran elämää ja Taotaoa. Muita lempparilastenohjelmia, vaikka eivät piirrettyjä olleetkaan, olivat Noppa (taisi olla myös ensimmäisiä kirjoittamiani sanoja nimeni ohella), Pikkukakkonen, Puolikuusi ja Ylen lastenohjelmatarjonta lauantaiaamuisin. Mieleen ovat jääneet myös kaikki ihanat joulukalenterit...

3. Lempileikkejäsi?

Kirkonrotta, kymmenen tikkua laudalla, futis, purkkis, majojen ja lumilinnojen rakentaminen, pihapiirin muiden lasten "vakoilu" jonkun kaverin kera (varsinaista vakoilua, kun kaikista hauskinta siinä oli jos toiset huomasivat ja lähtivät jahtaamaan:), kioskileikit, barbitkin jossain määrin. Lähimetsät olivat ihan ykkösleikkipaikkoja!!!

4. Mistä urheilusta pidit/harrastit?
Tykkäsin pelata futista leikkipuistossa poikien kanssa, sittemmin kävin myös ihan seuran harjoituksissa, mutta "lupaavan futisurani" tielle tuli se, että vietin kesät mummolassa toisella paikkakunnalla ja lopulta myös iki-ihana valmentajamme lähti opiskelemaan eikä uutta löytynyt tilalle. Sitä paitsi pelailimme vain harjoitusotteluita poikajoukkueita vastaan, emme mitään mimmiliigaa (ei meillä päin tainnut sellaista olla olemassakan?). Harjoittelu ilman päämäärää oli pitemmän päälle aika tylsää. Muita kokeilemiani lajeja olivat jumppa ja yleisurheilu (pikamatkat ja pituus), mutta en tainnut olla kauhean ahkera harjoituksissa kävijä... Tykkäsin myös luistelusta ja hiihtämisestäkin. Mutta sitten tuli teini-ikä ja urheiluharrastukset jäi...


5. Ensimmäinen musiikki-idolisi ? 
Kai se sitten Jonna Tervomaa oli, hih. Fanitin myös Dingoa, Sigiä ja Europea...

6. Parhaat synttärisi ja miksi?

Yhdetkään synttärit eivät ole jääneet mieleen kaikkein parhaimpina. Kaikki kaverisynttärit olivat aivan ihania. Ehkä ne hauskimmat olivat joskus 8-9 -vuotiaana.  


7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?
Korvalappustereot olivat todella toivottu ja mieleinen lahja jonain 80-luvun alkupuoliskon jouluna. 31-vuotislahjaksi saamani yllätysmatka, jonka määränpää paljastui vasta Milanon rautatieasemalla, on ollut yksi ikimuistoisimmista syntymäpäivälahjoistani.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt? 
Käydä ainakin Australiassa ja Japanissa. Löytää itseni.

Kuvamuisto vuodelta 79


Haasteen ottakoon vastaan kuka vaan, joka haluaa muistella lapsuuttaan! Mielläni lukisin vaikkapa Kasselin kyyhkyn, Tukholman tytön ja Noppulin lapsuusmuisteloita.

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Tienasin tänään

50 frangia! Kulutin kaupassa 53. Katto pääni päällä maksoi 73. Vesi, kaasu, sähkö maksoivat nekin jotain ja pitihän sitä syödäkin. Säästeliäänä ihmisenä otin koiran kakkapussit kunnallisesta kakkapussitelineestä. Vaikka jokuhan nekin maksaa, me muiden mukana. 

Vein myös roskat kunnalliseen jätesäiliöön eikä sekään ihan ilmaista ole, mutta pian se saattaa olla huomattavasti kalliimpaa. Sekajätteen saa toistaiseksi pakata kaupasta ostettaviin roskapusseihin, n. 0,13fr/kpl. Pian ne "lahjoittanee" kunta, tosin vain rajallisen määrän kullekin kotitaloudelle. Loput saa ostaa korkeaan hintaan kaupasta, sillä virallisen ja ainoan sallitun roskapussin hinnasta suurin osa tulee olemaan roskaveroa. Tämän tarkoituksena on tietenkin rohkaista kuntalaisia lajittelemaan jätteensä, mutta myös pysäyttää roskaturismi. Erilaiset säkit tullaan avaamaan ja tutkimaan niiden alkuperän selvittämiseksi... 

Bielin kaupungissa erikoisroskapussit olivat käytössä jo vuonna 2006. Niitä piti osata erikseen pyytää kaupan kassalta. Ei tullut kuuloonkaan, että asiakas olisi voinut itse poimia rullan ostoskärryihinsä suoraan hyllystä: sehän olisi saattanut jäädä vaikka maksamatta. Jätesäiliön avaamiseen taas tarvitsi avaimen. Sairasta. Täytyy tunnustaa, että kerran Bielistä viikonlopunviettoon lähtiessämme heitimme auton takakonttiin myös yhden roskapussin, koska viralliset verojätesäkit olivat loppuneet, ja dumppasimme sen lukitsemattomaan jätesäiliöön jossain Domodossolan tienoilla Italiassa... Kansainvälistä roskaturismia siis.

Kotikuntamme on yksi niitä viimeisiä kuntia, jossa "tassa sul sacco" ei ole vielä tätä päivää. Mutta lisääntyneen roskaturismin vuoksi se lienee sitä pian täälläkin. Kuka maksaa roskapussista esimerkiksi 5 frangia/kpl, jos naapurikuntaan kelpaa se 0,13 franginkin. Niinpä niin. Toivottavasti meillä ei enää pian käytetä vaippoja: kalliiksi tulisi, varsinkin kun kestovaipat ja pyykkitupa kerran viikossa ei kuulosta kauhean toimivalta yhdistelmältä (asuntoon EI SAA asentaa pesukonetta). Ihan asiasta toiseen, tietääkö joku vaikuttaako veden kovuus kestovaippojen imutehoon?

Niin, siis tienasin tänään viisikymppiä. Menoihin verrattuna en siis juuri mitään, mutta olen silti tyytyväinen itseeni. Ja mikäpä sen mukavampi tapa tienata, kuin opettaa innokkaalle oppilaalle englannin alkeita.

maanantai 1. marraskuuta 2010

Liian vanha?

Olenkohan tulossa vanhaksi? 

Italian Big Brother eli Grande Fratello ei voisi tänä vuonna vähempää kiinnostaa. Itse asiassa viime keväänäkin GF:n ainoa valopilkku oli Mauro Marin, joka lopulta veikin koko potin. Olen kyllä istunut tänä syksynäkin maanantai-iltaisin television ääressä, mutta on tökkinyt ja pahasti.

Big Brotherin tapaisia "reality"-ohjelmiahan tulee aina parjata. Kukaan ei niitä tunnusta katsovansa, mutta silti ne keräävät ilmeisesti sen verran katsojia ja mainostajia, että niitä on kannattavaa näyttää. Minua GF on auttanut ymmärtämään italian puhekieltä (ja aikoinaan Espanjan Gran Hermano espanjaa), tutustuttanut myös erilaisiin murteisiin, opettanut ilmauksia, joita ei oppikirjoista löydy ja ehkä jollain tasolla olen oppinut myös jotain italialaisista (nuorista aikuisista), vaikkei kilpailijoita millään ilveellä taida voida keskivertoitalialaisina pitääkään. Kilpailijoiden tyylit ja vaatteetkin ovat kiinnostaneet ja keskinäiset suhteet, ns. romanssit eivät niinkään. 

Mutta nyt vaikuttaisi hieman siltä, että tämä formaatti alkaa kyllä olla aikansa elänyt, tapahtumat ennalta-arvattavissa, "hahmot" aina niitä samoja. Ei todellakaan jaksa enää kiinnostaa. Vai onkohan vain kyse siitä, että olen itse perheellistynyt, ikää on tullut, mielenkiinnonkohteet vaihtuneet, että olen syntynyt eri vuosikymmenellä kuin suurin osa kilpailijoista, etten enää vain yksinkertaisesti kuulu ko. ohjelman kohdeyleisöön?

Tänä vuonna mukaan on valittu samat tyypit kuin viime vuonna ja sitä edellisenä: "tettona", pikkutakki-sikari/piippumies, kävelevä plastiikkakirurgian mainos, isänsä menettänyt ja sen seurauksena traumatisoitunut nuori nainen, ei-niin-laiha fashion victim, ulkomailla asuva italiaano, yli-innokas pojankloppi, joka rakastaa naisia, monta roomalaista sekä napolilaista, pakolliset kiintiötyypit pohjoisesta ja etelästä, monta samasta muotista olevaa nuorta miestä, joita ei erota toisistaan ja joiden nimiä kukaan ei muista... 

Uutuuksia (ainakin muistaakseni, korjatkaa, jos olen väärässä): 

- lapsensa tämän isän hoiviin jättänyt nuori nainen 
- mies, joka valitsi ennemmin GF:n kuin arjen jakamisen raskaana olevan kumppaninsa kanssa (molemmat kilpailijat kertovat tulleensa GF:ään taatakseen lapsilleen paremman tulevaisuuden, häh?)
- edesmenneen ma fia rikollisen kunnollinen(?) poika (GF 11:n voittaja-ainesta?) 
- miespuolinen escort (ehkä Italian rumin ammattigigolo? Ainakin maailman epäseksikkäimmällä äänellä varustettu!)

Tänä vuonna paria poikkeusta lukuunottamatta kilpailijat ovat kaikki suhteellisen hyvännäköisiä, tavallisia pullukoita pulliaisia ei juuri joukossa ole. Vaikuttaa siltä, että ulkonäkö on ollut yksi tärkeä kriteeri kilpailijoita valittaessa. Voihan käydä tietenkin niin kuin aiempina vuosina, että kilpailijat jaksavat aluksi pitää huolta ulkoisesta olemuksestaan ja myöhemmässä vaiheessa totuus paljastuu: meikkikerrokset ohentuvat, takapuolet leviävät, mahat kasvavat, lihakset surkastuvat ja huomataan, että eivätpä nuo nyt niin kummoisia olekaan. Mutta siltikin olisi mukavaa vaihtelua nähdä joskus GF:ssä ihan tavallisennäköisiäkin ihmisiä (taitaa olla Italiassa ihan mahdoton ajatus?) tai vaikkapa useampikin niistä GF:ään pyrkineistä kummajaisista, joiden castingeille nauretaan Mai dire grande fratellossa. Nykyisellään GF on alkanut muistuttaa turhistakin turhinta kauniiden ihmisten Uomini e donne -senssiohjelmaa...

Mai dire grande fratello onkin itse asiassa GF:ää mielenkiintoisempi ohjelma, jossa nauretaan kilpailijoiden kustannuksella, heidän toilailuilleen, yleistiedon puutteelleen, italian kielen osaamattomuudelleen, melkein mille vain. Ohjelma näyttää myös paljon sellaista mitä varsinaisesta GF:stä sensuroidaan ja kilpailijoista saa usein aivan erilaisen kuvan kuin jos seuraisi vain GF:ää.

Ärsyttävintä Italian BB:ssä on se, että kilpailijoiden perheet, tyttö- sekä poikaystävät raahataan studioon, tapaamaan kilpailijoita ja muutenkin talon ulkopuolista elämää ja suhteita käsitellään ihan liiaksi sen sijaan, että keskityttäisiin talon sisäisiin tapahtumiin. Vaikka pitäisihän minun kai ymmärtää, että Italiassa la Famiglia on tärkeä. Ei ole ihan samantekevää millaisesta perheestä tulet, kenen lapsia olet.

Kaiken huippu taitaa kuitenkin olla se, että studiossa istuu juorulehtimies antamassa kilpailijoille ohjeita siitä, kuinka näiden tulisi elämänsä elää, ja tuomitsemassa näiden tekoja. En ole vastaavaa nähnyt suomalaisessa, brittiläisessä tai edes espanjalaisessa versiossa.

Tänään olisi jälleen GF-ilta. Saa nähdä jaksanko vielä vaivautua.


Grande Fratello 11, maanantaisin noin klo 21.10, Canale 5

keskiviikko 20. lokakuuta 2010

Synttäreitä, hääpäiviä ja sen sellaista

On taas viime päivinä ollut niin paljon kaikkea muuta mukavaa tekemistä, etten ole koneelle juuri ehtinyt, saati mitään kirjoittelemaan. Blogin uusi nimikin on edelleen työn alla...

Sunnuntaina juhlimme tytöntylleröisen 2-vuotissynttäreitä kera nonnien (isovanhempien) ja Italian sukulaisten. Tällä kertaa kukaan ei erehtynyt tuomaan mukanaan leivonnaisia, vaan tyytyivät suosiolla emännän tarjoamiin herkkuihin. Yli-imelät aleksanterin leivokset tekivät hyvin kauppansa, samoin kerma-suklaavanukastäytteinen kakku. Omasta mielestäni jälkimmäinen oli maultaan aika tylsä. Olisi kaivannut kaveriksi vaikkapa banaania tai edes vaniljavanukasta. Mutta olipahan ainakin miehen mieleen ja mitä ilmeisemmin myös tytöntylleröisen, koska sitä aikamoista vauhtia lappoi suuhunsa. 

Kokeilin ensimmäistä kertaa koristeluun syötävää kakkukuvaa, mutta jotain taisi mennä pieleen, koska se halkeili ikävästi... Kuvan postitti siskoni Suomesta, koska täällä en ole moisia nähnyt. Yllätys oli suuri, kun otin kakkukuvan kuorestaan ja huomasin muovipakkauksen päälle printattujen käyttöohjeiden ja muiden tekstien olevan italiaksi. Ilmeisesti kakkukuva on tehty Italiassa, josta se on rahdattu Suomeen ja nyt sisareni lähetti sen sitten takaisin tänne Sveitsin ja Italian rajamaille. Fiksua, eikö?

Ihan suosikkisyntymäpäivälahja taisi olla nonnien lahjoittama kolmipyöräinen (tietenkin mamman ja papàn antaman lahjan lisäksi), mutta hyvänä kakkosena tulee bisnonnan kirja-DVD -yhdistelmä, joka sisältää muun muassa sellaisen lauluan kuin "Le tagliatelle di nonna Pina". Se on neidin uusi suosikkilaulu, jota pitää kuunnella ja katsoa ihan joka välissä. Heti herättyään neiti ilmoittaa pontevasti, että "Mamma, A. haluu kattoo nonna Pina, jooko, okei!?!" :-D

Eilen tarjoilimme synttäreiden kunniaksi perhekerholaisille mehua, kahvia ja suklaakeksejä. Oli hieman köyhät tarjoilut, sillä itsetehdyt kakut ja leivonnaiset ovat ko. kerhossa pannassa salmonellariskin vuoksi. Olisihan sitä voinut tietysti ostaa kakun kaupasta tai leipomosta, mutta kun en yhtään tiennyt, että kuinka paljon lapsia ja vanhempia oli kerhoon tulossa, niin en sitten rohjennut. Ja ehkä on parempikin, etteivät lapset syö kakkua mahantäydeltä kymmeneltä aamulla... Pikkuneiti oli aika otettu, kun perhekerholaiset lauloivat hänelle "Tanti auguri a te" (italiankielinen versio Happy Birthday to You / Paljon onnea vaan -laulusta). Hieman meinasi ujostuttaakin, mutta riehakkaasti tylleröinen taputti muiden mukana laulun päätteeksi.

Tänään iltapäivällä juhlimme kera yhden pikkuystävän, M:n ja äitinsä K:n. Kävimme ensin Magliason eläintarhassa syöttämässä banaania ja popcornia apinoille, pesukarhuille ja vuohille. Ennen kuin joku älähtää eläimille syöttämämme "ruoan" laadusta, niin kerrottakoon, että tällaisia "ruokintapaketteja" myytiin tarhan kassalla, emmekä siis suinkaan syöttäneet poloisille luontokappaleille luvatta omia eväitämme... 

Leijonat, leopardit ja papukaijat nähtyämme suuntasimme Caslanon rantaan syöttämään joutsenia ja lopulta läheiseen ravintolaan täyttämään omaa kupuamme. Tarkoitus oli kylläkin käydä vain aperitiiveilla, mutta lopulta päätimme tilata myös pizzat. Loppuillan vietimme meillä kotona ja kaverukset puuhastelivat yhdessä neidin syntymäpäivälahjaksi saamassa Ikean leikkikeittiössä mammojen lörpötellessä niitä näitä ja hörppiessä iltateetä.

Huomenna olisi sitten vuorossa neljäs hääpäivämme. Sitä tuskin tulee juuri juhlittua, sillä mies on illan töissä. Hääpäivälahjaksi pyöräytin miehelle täytekakun, neidin synttärikakku kun tuli jo syötyä :-). Se kylläkin odottaa edelleen täyttämistä. Sitä ennen pitäisi vielä silittääkin... Saattapi siis mennä myöhään, mitä tulen taas aamulla katkerasti katumaan: pitää saada lapsi vietyä ajoissa leikkiryhmäänsä, joten edessä on aikainen herätys.

PS. Postaus jää tällä erää kuvattomaksi, koska kuvien lataaminen ei juuri tällä hetkellä onnistu.

sunnuntai 10. lokakuuta 2010

Tärkeitä kysymyksiä

Voisimmekohan joskus tulevaisuudessa katsella tällaista maisemaa oman kodin ikkunoista? Löytyisiköhän täältä se tontti? Voisiko tämä olla tuleva naapurustomme?


lauantai 9. lokakuuta 2010

Saanko esitellä...

Uusin perheenjäsenemme, Mollamaisa. Ikää noin kaksi viikkoa, pituutta 40cm ja painoa 128g.

sunnuntai 3. lokakuuta 2010

perjantai 1. lokakuuta 2010

Valkoinen kuiva kausi

Lyö tyhjää... Haluaisin kirjoittaa jotain, mutta ideat ja ajatukset tuntuvat karkaavan ennen kuin saan niiden päästä kiinni. On kai vaan hyväksyttävä, että nyt on meneillään jonkinlainen kuiva kausi, joka päättyy aikanaan ja sitten on taas mistä ammentaa eikä tarvitse enää kuluttaa aikaansa tuijottamalla valkoisena hohtavaa kirjoituskenttää.

Haluaisin jollain tapaa uudistaa blogiani nimestä lähtien. Alunperin, eli suunnilleen vuosi sitten, blogin alkutaipaleella, tarkoitukseni oli kirjoittaa enemmänkin siitä, kuinka eksyksissä tunsin olevani, kadoksissa jossain täällä keskieurooppalaisessa periferiassa, oikean elämän tapahtuessa jossain muualla. Kaikki mahdollinen ärsytti, tunsin itseni ulkopuoliseksi ja aivan liian riippuvaiseksi miehestäni ja tämän vanhemmista. Kaukana vanhemmista, sisaruksista, ystävistä... Hukassa myös siinä mielessä mitä tulee äitiyteen ja lapsiperheen arjen pyörittämiseen. Jälkikäteen ajateltuna taisin potea jonkinlaista lievää masennusta ja samalla käydä läpi kulttuurishokkia, yhtä niistä monista.

Vuodessa on kuitenkin ehtinyt tapahtua kaikenlaista ja tilanne muuttua. Pikkuneidistä on tullut kävelevä ja jutteleva taapero. Imetyskin jäi jo melkein vuosi sitten. Yöt ovat rauhoittuneet. Neiti syö itse. Elämä tuntuu paljon helpommalta. Nautin tytöntylleröiseni seurasta aivan toisella tavalla kuin ennen. Elämä on sosiaalisempaa perhekerhoineen ja leikkiryhmineen. Parisuhdekin voi paremmin. Kotona oleminenkaan ei tunnu enää samanlaiselta pakkopullalta, enkä tunne siitä niin suurta syyllisyyttä(!). Eikä tästä blogistakaan tullut sellaista pahan olon vuodatuskanavaa, jollaiseksi sen alunperin olin ajatellut, mutta henkireikä kuitenkin, yhteyteni ulkomaailmaan, aikuisten maailmaan. Ja itseni ilmaisemisen väline. Olen edelleen minä, vaikka olenkin äiti ja vielä kaikenkukkuraksi kotiäiti. Olen edelleen olemassa, vaikka työpanostani ei lasketakaan rahassa. Tämä on nyt minun paikkani tässä yhteiskunnassa.

Blogin nimi tuntuu nyt aivan väärältä, vaikka asummekin edelleen täällä jollain tavalla jälkeenjääneellä(?) syrjäseudulla, Kaikkivaltiaan selän takana, keskieurooppalaisessa periferiassa. Mutta tunnen olevani vaihteeksi vähemmän eksyksissä, vähemmän tyytymätön, onnellisempikin. Siitäkin huolimatta, että viime kuukaudet ovat tuoneet mukanaan myös suuren surun. Mutta toisaalta ne toivat myös suuren helpotuksen: puhelimen soidessa tai tekstiviestin saapuessa en enää automaattisesti odota ikäviä uutisia tai pelkää, että mitä on sattunut.

En ole vielä keksinyt blogille uutta nimeä. Inspistä odotellessa.



How could he know this new dawn’s light 
Would change his life forever? 
Set sail to sea, but pulled off course 
By the light of golden treasure.  
Was he the one causing pain 
With his careless dreaming?
 
Been afraid, always afraid, 
Of the things he’s feeling.  
He could just be gone. 
He would just sail on 
He’ll just sail on.  

How can I be lost, if I’ve got nowhere to go? 
Search for seas of gold,  
How come it’s got so cold?  
How can I be lost? 
In remembrance I relive. 
And how can I blame you,  
When it’s me I can’t forgive?  

These days drift on inside a fog 
Thick and suffocating. 
His sinking life, outside its hell. 
Inside, intoxicating.
He’s run aground. 
Like his life,  
Water much too shallow. 
Slipping fast, down with his ship,  
Fading in the shadows.  
Now a castaway. 
They’ve all gone away. 
They’ve gone away.  

How can I be lost, if I’ve got nowhere to go? 
Search for seas of gold,  
How come it’s got so cold? 
How can I be lost? In remembrance I relive. 
And how can I blame you,  
When it’s me I can’t forgive?  

Forgive me. Forgive me not. 
Why can’t I forgive me?

Set sail to sea, but pulled off course 
By the light of golden treasure. 
How could he know this new dawn’s light 
Would change his life forever?  

How can I be lost, if I’ve got nowhere to go? 
Search for seas of gold,  
How come it’s got so cold?  
How can I be lost? In remembrance I relive. 
So how can I blame you,  When it’s me I can’t forgive?

Metallica, The Unforgiven III