Sunnuntaina äänestetään jälleen

ja SVP/UCD jatkaa provokatiivista linjaansa. 

Silti nämä kampanjajulisteet jaksavat aina vaan minut yllättää...

Isänpäivä

Ensimmäinen isänpäivä ilman sinua...

Tämä on soinut tänään mielessäni. Yksi lempilauluistasi. Vaikkei juuri se kotisaaresi ollutkaan.

Kaunissaari (J. Vainio)

Kaunissaareen johtaa väylä karikkoinen

Ehkä joskus vielä sinne löytää voinen

Vaikka olinkin mä melkein palleroinen

kun mä kerran sieltä lähdin kulkemaan

Silloin hyvästit kun saarelleni heitin

reippaan hymyn taakse kyyneleeni peitin

Voinko koskaan enää kotiin löytää reitin?

Aivan varmaan, sen mä muistan ainiaan

Kaunissaari kaivaten sua aina muistelen

Milloin saan mä sulta suukon suolaisen?

Siellä kuinka pitkälle vain katse kantaa

näkyy merta vaan, ja sitten taivaanrantaa

Nyt jo arvon sille osaisin mä antaa

koska kulkeissani näin jo muutakin

Nähdä sain mä kivikaupungit nuo suuret

Niiden asuttajat, joilta puuttuu juuret

Kuullut olen kaikki kirot, katkeruudet

Siksi saarelleni kaipaan takaisin

Kaunissaari kaivaten sua aina muistelen

Milloin saan mä sulta suukon suolaisen?

Olen kyllästynyt kivikyliin aivan

Ne on tienoita vain surun sekä vaivan

Heti kunhan näen lähtövalmiin laivan

kotisaarelleni palaan takaisin

Kaunissaari kaivaten sua aina muistelen

Milloin saan mä sulta suukon suolaisen? 

Kuvamuistoja matkapuhelimestani

Sain vihdoinkin aikaiseksi ladata kuvat koneelle matkapuhelimestani. Ihan ensimmäistä kertaa. Puhelin on jo reilun vuoden vanha ja olihan siihen jo jokunen kuva ehtinyt kertyä.

Inspiroiduin lataamaan kuvat siksi, että kuvasin eilen omituisen ja aika irstaankin näköisen sienen. Se oli hieman kuin maanpovesta työntyvä kieli.... Jos vaikka joku sieniekspertti moisen tunnistaisi.

Tässäpä teille pieni kuvakatsaus menneeseen :)

Mamman pikkuinen villipeto ei osannut vielä kävellä elokuussa 2009...

Syyskuussa 2009 olin paikanpäällä todistamassa Suomen jalkapallomaajoukkueen legendaarista 1-1 tasapeliä Liechtensteinia vastaan...

Kuvasin vapaa-ajanjalkineen ostopäätöksen kypsyttelemiseksi (ja kysyäkseni miehen mielipidettä:)

Neiti pääsi valokuvaamon näyteikkunaan.

Ei tullut mentyä tähän ravintolaan Valencian reissulla tammikuussa 2010.

Elintarvikealan lakko näkyi Valintatalon eineshyllyssä huhtikuussa 2010.

Yksi toistaiseksi toteutumattomien talohaaveidemme kohteista...

Matkalla Fribourgiin. Heinäkuinen moottoritie oli yllättävän tyhjä.

Näille kengille hekottelimme neidin kanssa monen monta kertaa elokuisilla kauppareissuilla.

Elokuun lopussa suurin osa turisteista on jo jättänyt Ticinon.

Elokuinen auringonlasku Jönköpingissä.

Rakas pieni matkalainen <3

Kuluvan syksyn kuvia.

Ystävyysviestikapula

Kiitokset ihanalle Karkille tästä viestikapulasta. 

1.Mitä vastasit pienenä kysymykseen « Mikä sinusta tulee isona? 

Kukaan ei tainnut minulle tätä kysymystä esittää, mutta vakoilija-etsivä ja arkeologi taisivat jossain välissä olla toivelistalla. Mutta kylmän sodan päätyttyä vakoilijat jäivät pois muodista ja arkeologiset haaveeni lannisti ymmärtämätön naapurin täti, jonka mukaan takapihan metsän sijasta kuoppia tulisi kaivaa hiekkalaatikkoon. Tai viimeistäänkin se, että arkeologian opintojen aloituspaikkoja oli niin kovin vähän. Isäni toivoi minusta opettajaa..

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

Aku Ankka, mutta ihan parhaita olivat mielestäni enoni säästämät 70-luvun Akkarit. Aku Ankan taskukirjoista en niin välittänyt, koska niissä oli silloin ennen tylsiä mustavalkoisia aukeamia, Roope-setä oli parempi. Telkkarista seurasin muun muassa Pätkistä smurffeineen, tohtori Sykeröä, Olipa kerran elämää ja Taotaoa. Muita lempparilastenohjelmia, vaikka eivät piirrettyjä olleetkaan, olivat Noppa (taisi olla myös ensimmäisiä kirjoittamiani sanoja nimeni ohella), Pikkukakkonen, Puolikuusi ja Ylen lastenohjelmatarjonta lauantaiaamuisin. Mieleen ovat jääneet myös kaikki ihanat joulukalenterit...

3. Lempileikkejäsi?

Kirkonrotta, kymmenen tikkua laudalla, futis, purkkis, majojen ja lumilinnojen rakentaminen, pihapiirin muiden lasten "vakoilu" jonkun kaverin kera (varsinaista vakoilua, kun kaikista hauskinta siinä oli jos toiset huomasivat ja lähtivät jahtaamaan:), kioskileikit, barbitkin jossain määrin. Lähimetsät olivat ihan ykkösleikkipaikkoja!!!

4. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Tykkäsin pelata futista leikkipuistossa poikien kanssa, sittemmin kävin myös ihan seuran harjoituksissa, mutta "lupaavan futisurani" tielle tuli se, että vietin kesät mummolassa toisella paikkakunnalla ja lopulta myös iki-ihana valmentajamme lähti opiskelemaan eikä uutta löytynyt tilalle. Sitä paitsi pelailimme vain harjoitusotteluita poikajoukkueita vastaan, emme mitään mimmiliigaa (ei meillä päin tainnut sellaista olla olemassakan?). Harjoittelu ilman päämäärää oli pitemmän päälle aika tylsää. Muita kokeilemiani lajeja olivat jumppa ja yleisurheilu (pikamatkat ja pituus), mutta en tainnut olla kauhean ahkera harjoituksissa kävijä... Tykkäsin myös luistelusta ja hiihtämisestäkin. Mutta sitten tuli teini-ikä ja urheiluharrastukset jäi...

5. Ensimmäinen musiikki-idolisi ? 

Kai se sitten Jonna Tervomaa oli, hih. Fanitin myös Dingoa, Sigiä ja Europea...

6. Parhaat synttärisi ja miksi?

Yhdetkään synttärit eivät ole jääneet mieleen kaikkein parhaimpina. Kaikki kaverisynttärit olivat aivan ihania. Ehkä ne hauskimmat olivat joskus 8-9 -vuotiaana.  

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?

Korvalappustereot olivat todella toivottu ja mieleinen lahja jonain 80-luvun alkupuoliskon jouluna. 31-vuotislahjaksi saamani yllätysmatka, jonka määränpää paljastui vasta Milanon rautatieasemalla, on ollut yksi ikimuistoisimmista syntymäpäivälahjoistani.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt? 

Käydä ainakin Australiassa ja Japanissa. Löytää itseni.

Kuvamuisto vuodelta 79

Haasteen ottakoon vastaan kuka vaan, joka haluaa muistella lapsuuttaan! Mielläni lukisin vaikkapa Kasselin kyyhkyn, Tukholman tytön ja Noppulin lapsuusmuisteloita.

Tienasin tänään

50 frangia! Kulutin kaupassa 53. Katto pääni päällä maksoi 73. Vesi, kaasu, sähkö maksoivat nekin jotain ja pitihän sitä syödäkin. Säästeliäänä ihmisenä otin koiran kakkapussit kunnallisesta kakkapussitelineestä. Vaikka jokuhan nekin maksaa, me muiden mukana. 

Vein myös roskat kunnalliseen jätesäiliöön eikä sekään ihan ilmaista ole, mutta pian se saattaa olla huomattavasti kalliimpaa. Sekajätteen saa toistaiseksi pakata kaupasta ostettaviin roskapusseihin, n. 0,13fr/kpl. Pian ne "lahjoittanee" kunta, tosin vain rajallisen määrän kullekin kotitaloudelle. Loput saa ostaa korkeaan hintaan kaupasta, sillä virallisen ja ainoan sallitun roskapussin hinnasta suurin osa tulee olemaan roskaveroa. Tämän tarkoituksena on tietenkin rohkaista kuntalaisia lajittelemaan jätteensä, mutta myös pysäyttää roskaturismi. Erilaiset säkit tullaan avaamaan ja tutkimaan niiden alkuperän selvittämiseksi... 

Bielin kaupungissa erikoisroskapussit olivat käytössä jo vuonna 2006. Niitä piti osata erikseen pyytää kaupan kassalta. Ei tullut kuuloonkaan, että asiakas olisi voinut itse poimia rullan ostoskärryihinsä suoraan hyllystä: sehän olisi saattanut jäädä vaikka maksamatta. Jätesäiliön avaamiseen taas tarvitsi avaimen. Sairasta. Täytyy tunnustaa, että kerran Bielistä viikonlopunviettoon lähtiessämme heitimme auton takakonttiin myös yhden roskapussin, koska viralliset verojätesäkit olivat loppuneet, ja dumppasimme sen lukitsemattomaan jätesäiliöön jossain Domodossolan tienoilla Italiassa... Kansainvälistä roskaturismia siis.

Kotikuntamme on yksi niitä viimeisiä kuntia, jossa "tassa sul sacco" ei ole vielä tätä päivää. Mutta lisääntyneen roskaturismin vuoksi se lienee sitä pian täälläkin. Kuka maksaa roskapussista esimerkiksi 5 frangia/kpl, jos naapurikuntaan kelpaa se 0,13 franginkin. Niinpä niin. Toivottavasti meillä ei enää pian käytetä vaippoja: kalliiksi tulisi, varsinkin kun kestovaipat ja pyykkitupa kerran viikossa ei kuulosta kauhean toimivalta yhdistelmältä (asuntoon EI SAA asentaa pesukonetta). Ihan asiasta toiseen, tietääkö joku vaikuttaako veden kovuus kestovaippojen imutehoon?

Niin, siis tienasin tänään viisikymppiä. Menoihin verrattuna en siis juuri mitään, mutta olen silti tyytyväinen itseeni. Ja mikäpä sen mukavampi tapa tienata, kuin opettaa innokkaalle oppilaalle englannin alkeita.

Liian vanha?

Olenkohan tulossa vanhaksi? 

Italian Big Brother eli Grande Fratello ei voisi tänä vuonna vähempää kiinnostaa. Itse asiassa viime keväänäkin GF:n ainoa valopilkku oli Mauro Marin, joka lopulta veikin koko potin. Olen kyllä istunut tänä syksynäkin maanantai-iltaisin television ääressä, mutta on tökkinyt ja pahasti.

Big Brotherin tapaisia "reality"-ohjelmiahan tulee aina parjata. Kukaan ei niitä tunnusta katsovansa, mutta silti ne keräävät ilmeisesti sen verran katsojia ja mainostajia, että niitä on kannattavaa näyttää. Minua GF on auttanut ymmärtämään italian puhekieltä (ja aikoinaan Espanjan Gran Hermano espanjaa), tutustuttanut myös erilaisiin murteisiin, opettanut ilmauksia, joita ei oppikirjoista löydy ja ehkä jollain tasolla olen oppinut myös jotain italialaisista (nuorista aikuisista), vaikkei kilpailijoita millään ilveellä taida voida keskivertoitalialaisina pitääkään. Kilpailijoiden tyylit ja vaatteetkin ovat kiinnostaneet ja keskinäiset suhteet, ns. romanssit eivät niinkään. 

Mutta nyt vaikuttaisi hieman siltä, että tämä formaatti alkaa kyllä olla aikansa elänyt, tapahtumat ennalta-arvattavissa, "hahmot" aina niitä samoja. Ei todellakaan jaksa enää kiinnostaa. Vai onkohan vain kyse siitä, että olen itse perheellistynyt, ikää on tullut, mielenkiinnonkohteet vaihtuneet, että olen syntynyt eri vuosikymmenellä kuin suurin osa kilpailijoista, etten enää vain yksinkertaisesti kuulu ko. ohjelman kohdeyleisöön?

Tänä vuonna mukaan on valittu samat tyypit kuin viime vuonna ja sitä edellisenä: "tettona", pikkutakki-sikari/piippumies, kävelevä plastiikkakirurgian mainos, isänsä menettänyt ja sen seurauksena traumatisoitunut nuori nainen, ei-niin-laiha fashion victim, ulkomailla asuva italiaano, yli-innokas pojankloppi, joka rakastaa naisia, monta roomalaista sekä napolilaista, pakolliset kiintiötyypit pohjoisesta ja etelästä, monta samasta muotista olevaa nuorta miestä, joita ei erota toisistaan ja joiden nimiä kukaan ei muista... 

Uutuuksia (ainakin muistaakseni, korjatkaa, jos olen väärässä): 

- lapsensa tämän isän hoiviin jättänyt nuori nainen 

- mies, joka valitsi ennemmin GF:n kuin arjen jakamisen raskaana olevan kumppaninsa kanssa (molemmat kilpailijat kertovat tulleensa GF:ään taatakseen lapsilleen paremman tulevaisuuden, häh?)

- edesmenneen ma fia rikollisen kunnollinen(?) poika (GF 11:n voittaja-ainesta?) 

- miespuolinen escort (ehkä Italian rumin ammattigigolo? Ainakin maailman epäseksikkäimmällä äänellä varustettu!)

Tänä vuonna paria poikkeusta lukuunottamatta kilpailijat ovat kaikki suhteellisen hyvännäköisiä, tavallisia pullukoita pulliaisia ei juuri joukossa ole. Vaikuttaa siltä, että ulkonäkö on ollut yksi tärkeä kriteeri kilpailijoita valittaessa. Voihan käydä tietenkin niin kuin aiempina vuosina, että kilpailijat jaksavat aluksi pitää huolta ulkoisesta olemuksestaan ja myöhemmässä vaiheessa totuus paljastuu: meikkikerrokset ohentuvat, takapuolet leviävät, mahat kasvavat, lihakset surkastuvat ja huomataan, että eivätpä nuo nyt niin kummoisia olekaan. Mutta siltikin olisi mukavaa vaihtelua nähdä joskus GF:ssä ihan tavallisennäköisiäkin ihmisiä (taitaa olla Italiassa ihan mahdoton ajatus?) tai vaikkapa useampikin niistä GF:ään pyrkineistä kummajaisista, joiden castingeille nauretaan Mai dire grande fratellossa. Nykyisellään GF on alkanut muistuttaa turhistakin turhinta kauniiden ihmisten Uomini e donne -senssiohjelmaa...

Mai dire grande fratello onkin itse asiassa GF:ää mielenkiintoisempi ohjelma, jossa nauretaan kilpailijoiden kustannuksella, heidän toilailuilleen, yleistiedon puutteelleen, italian kielen osaamattomuudelleen, melkein mille vain. Ohjelma näyttää myös paljon sellaista mitä varsinaisesta GF:stä sensuroidaan ja kilpailijoista saa usein aivan erilaisen kuvan kuin jos seuraisi vain GF:ää.

Ärsyttävintä Italian BB:ssä on se, että kilpailijoiden perheet, tyttö- sekä poikaystävät raahataan studioon, tapaamaan kilpailijoita ja muutenkin talon ulkopuolista elämää ja suhteita käsitellään ihan liiaksi sen sijaan, että keskityttäisiin talon sisäisiin tapahtumiin. Vaikka pitäisihän minun kai ymmärtää, että Italiassa la Famiglia on tärkeä. Ei ole ihan samantekevää millaisesta perheestä tulet, kenen lapsia olet.

Kaiken huippu taitaa kuitenkin olla se, että studiossa istuu juorulehtimies antamassa kilpailijoille ohjeita siitä, kuinka näiden tulisi elämänsä elää, ja tuomitsemassa näiden tekoja. En ole vastaavaa nähnyt suomalaisessa, brittiläisessä tai edes espanjalaisessa versiossa.

Tänään olisi jälleen GF-ilta. Saa nähdä jaksanko vielä vaivautua.

Grande Fratello 11, maanantaisin noin klo 21.10, Canale 5