Tautinen toukokuu

Tänä vuonna toukokuuhun on mahtunut kaikenlaista: miehen työreissu, äitini ja siskoni vierailu, ärhäkkä virustauti, neidin ensimmäinen korvatulehdus, käynti päivystävän lastenlääkärin luona sairaalassa (Civico) ja pari päivää myöhemmin omalla lastenlääkärillä, koiran kaksi normaalia rankempaa epilepsiakohtausta ja jopa lätkän maailmanmestaruus.

Neidin pitkään ja hartaasti odottama vieras eli mummi oli ehtinyt olla meillä kylässä vain pari päivää, ennen kuin neiti alkoi yskiä ja pian kuumekin kohosi reippaasti yli 40 asteen. Siinä vaiheessa ei kelvannut enää kuin mamman syli. Taudin pahin vaihe osui tietenkin viikonloppuun. Neiti oli uninen, veltto ja haluton, eikä oikein enää juonutkaan, joten ei muuta kuin soitto päivystykseen, josta meidät pyydettiinkin heti näytille. Pitkän ja hikisen odottelun jälkeen lastenlääkäri kurkkasi kurkkuun (kuulemma punoitti) ja vaati sitten lähes nestehukasta kärsivää lasta pissaamaan pottaan. Puolen tunnin odottelun ja pakkojuottamisen jälkeen pottaan tuli kaksi pisaraa pissiä, joka ei kuitenkaan riittänyt laboratorion tarpeisiin, joten ei muuta kuin istuntoa jatkamaan - sillä seurauksella, että pottaan valui sulanut suppo ja istunto oli aloitettava alusta. Puolentoista tunnin odottelun jälkeen pissaa oli kertynyt tarpeeksi, sitten odoteltiin vielä  ikuisuus tuloksia labrasta. Olisin kyllä voinut vaikka vannoa, että näyte olisi puhdas ja niinhän se olikin. Lääkäri lähetti meidät kotiin ja kehotti jatkamaan hoitoa parasetamolilla ja ibuprofeenilla. Eli aika turha reissu, kuumelääkkeitä olin toki osannut antaa ihan ilman lääkärin määräystäkin.

Kaksi päivää myöhemmin kuume oli edelleen korkea, joten menimme oman lastenlääkärimme pakeille. Tulos: tulehdusarvot korkeat, ärhäkkä korvatulehdus molemmissa korvissa ja kymmenen päivän antibioottikuuri. Onneksi olemme näinkin pitkälle selvinneet ilman moista vitsausta.

Tässä vaiheessa omakin kurkku oli jo kipeä ja yskä vaivasi, kuumetta ei sentään missään vaiheessa tullut, vaikka olo nuutuneelta tuntuikin. Yhdeksän päivän yskimisen jälkeen suuntasin sitten gynekologini suosituksesta itsekin lääkäriin, mutta verikokeiden perusteella kyseessä oli virustauti, joten eipä lääkärillä sitten ollut muuta lääkitystä tarjota kuin oireita helpottavia troppeja. Onneksi sentään joitakin sellaisiakin löytyi, joita saattoi raskaanakin käyttää.

Harmillisesti tauti siis sattui juuri äitini ja siskoni vierailun aikaan. Vaikka toisaalta se oli tietysti hyväkin, ettemme olleet neidin kanssa ihan kahdestaan potemassa ja pääsin itsekin hieman lepäilemään. Mummin kanssa ehdimme sentään parina päivänä puistoilemaan ja pikavisiitille Luganoonkin ennen neidin sairastumista, mutta muutamaa päivää myöhemmin joukkoomme liittynyt siskoni joutui viettämään lähes koko lomansa kanssamme sairastuvalla paria omatoimiretkeä lukuunottamatta.

Toivuimme ulkoilukuntoon oikeastaan vasta vieraidemme kotiinpaluun jälkeen. Lähes puolet toukokuusta siis meni ohitse sairastellessa, samoin CILS-kokeeseen valmistavat italian lisätunnit. Voihan kokeeseen tietenkin valmistautua kotioloissakin, jos joskus vaan saisin jokusen hetken olla ylhäisessä yksinäisyydessäni... Pitänee istuttaa neiti television ääreen piirrettyjä katsomaan ellei kukaan kerkeä lapsenlikaksi. Onneksi koepäivä on vasta ensi viikolla. Kielioppia olisi ihan pakko kerrata ja ehkä kirjoittamistakin hieman treenata.

Laskettu aikakin lähestyy uhkaavasti. Siihen on aikaa enää puolitoista kuukautta. Hurjaa! Viimeksi neitiä viimeisilläni odottaessani anoppi teloi nilkkansa kaatuessaan sateesta liukkaalla Comon katukiveyksellä ja joutui leikkaukseen. Tällä kertaa hänellä on todettu sappikiviä, tosin ilman sen suurempia oireita tai kipuja.  Niitä todettiin ensin miehelläni terveystarkastuksen yhteydessä, kun lääkäri alkoi tutkia tarkemmin poikkeavien maksa-arvojen syytä. Koska anopin isälläkin on sappikiviä ollut, niin anoppikin halusi käydä tarkastuttamassa oman sappensa ja olihan siellä niitä ja vielä melko kookkaita. Lääkärin mukaan ne olisi hyvä poistaa/hajottaa jo etukäteen ennen kuin mitään oireita tulekaan. Onneksi kirurgin mielipide oli, ettei kyseessä ole niin kiireinen tapaus, etteikö operaatiota voisi tehdä vaikkapa vasta syksyllä. Olisipa ollutkin aikamoista tuuria, jos anopista ei olisi ollut apua tulevankaan vauvan hoidossa.

Edellisessä postauksessani olimme lähdössä Vareseen sukulounaalle. Kohteeksi paljastui sittemmin yksi Varesen Sacro Monten ravintoloista. Aivan ihana paikka. Söin ehkä elämäni parhaan gnocchiannoksen kera tattien. Arvailuni mieheni enon salavihkimisestä osoittautuivat vääriksi, mutta sen verran tiedämme nyt enemmän, että häitä juhlitaan 25.6. Toivottavasti pääsemme paikalle.

Helteinen huhtikuu

Meillä on täällä kesä! Huhtikuun alussa! Tänäänkin elohopea kipusi hellelukemiin! Ihan outoa!

Ensimmäistä kertaa elämässäni taidan jättää ääneni käyttämättä eduskuntavaaleissa. Sveitsissä äänestyspaikat ovat hieman turhan kaukana, kun ei satu olemaan mitään muuta asiaa Alppein pohjoispuolelle. Lähin äänestyspaikka olisikin itse asiassa Italiassa, Milanossa, reilun tunnin ajomatkan päässä. Siellä äänestin viimeksikin. Tällä kertaa en ole kuitenkaan jaksanut paneutua asiaan enkä tiedä yhtään ketä äänestäisin. Taidanpa siis jättää vaalit väliin, silläkin uhalla, että saan kuulla kunniani, jos tieto nukkumisesta kantautuu isoäitini korviin :)

Täällä Ticinossakin äänestetään nyt huhtikuussa (Consiglio di Stato & Gran Consiglio), mutta itse en ole vielä äänioikeutettu. Postilaatikko tulvii vaalimainoksia, joille yhteistä on se, että niissä on ehdokkaan valokuva, nimi ja äänestysnumero, mutta ei juuri mitään infoa siitä, mitä asioita he ajavat tai millaisia arvoja edustavat. No puolueesta voi tietenkin jo hieman jotain päätellä.

Mieheni äänestyslomaketta olen silmäillyt mielenkiinnolla. Se on tyyliä rasti ruutuun: Äänestäjä voi valita puolueen tai ns. sitoutumattomien listan ja hänellä on käytössään myös 5 "paremmuusääntä" (voti preferenziali), jotka voi antaa CdS:ään ehdolla oleville henkilöille, ja 90 GC:hen pyrkiville. Jotenkin hankalalta vaikuttaa ko. systeemi. En ole edes varma, että olenko ymmärtänyt oikein... Hieman noloa myöntää, mutta en ole kauhean tarkasti aiheeseen perehtynyt, kun en tosiaan itse vielä äänestämään pääse.

Varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 10.4. Samaan sunnuntaihin sattuu toinen vuosittaisista kauppojen sunnuntaiaukioloista. Viimeksi tänään paikallislehden yleisönosastossa valitettiin siitä, että kaupat saavat pitää ovensa auki ÄÄNESTYSPÄIVÄNÄ! Kirjoittaja kun haluaisi keskittyä ko. sunnuntaina katselemaan televisiosta vaaliohjelmia (ja ilmeisesti haluaisin kaikkien muidenkin toimivan samalla tavalla...). Kysyn vaan, että kuka sen tyypin sinne kauppaan silloin sunnuntaina pakottaa? Miksei se voisi jäädä sinne sohvalleen rauhassa istumaan, vaikka ne kaupat auki olisikin, jos se niin kerran haluaa tehdä? 

Ai niin, mutta kun ne kaupan työntekijäparathan eivät voi itse valita, vaan niiden on pakko mennä töihin... Miksiköhän kukaan ei taaskaan puolusta sairaanhoitajien, lääkärien, poliisien, palomiesten, radio- ja tv-työntekijöiden, toimittajien, kahvila- ja ravintolatyöntekijöiden ynnä muiden oikeutta vapaisiin sunnuntaihin? Olisihan kai heilläkin perhettä ja haluja seurata vaalitulosten julkistamista kotisohvalta?

No joo, oikeastaan itselleni on ihan sama, että ovatko kaupat tulevana sunnuntaina auki vai eivät. Tuskin tulee mentyä. Joskus vaan nuo aukioloaikojen lisäämistä vastustavien tyyppien perustelut ovat niin... hmm... kummallisia, että niihin on ihan pakko tarttua :)

Kevättä ilmassa

Parina edellisenä päivänä olemme saaneet nauttia pikkuneidin kanssa ihanan keväisistä lämpötiloista ja poutasäästä. Toissapäivänä bongasimme puistokeikan yhteydessä ensimmäiset voikukat joentörmältä. Itkupajutkin kauniisti jo vihertävät ja useat pensaatkin kukkivat, muun muassa kirkkaankeltainen forsythia. Harmi, ettei ole tullut otettua kuvia!

Rantapuistossa törmäsimme portugalilaisen talonmiehemme rouvaan ja lapsiin. 10- ja 8-vuotiaat lapset kelpasivat pikkuneidille leikkikavereiksi paremmin kuin hyvin. Yhdessä leipoivat hiekkakakkuja ja -voileipiä ja hautasivat ajopuun rantahiekkaan. Tai no, tylleröinen lähinnä lumoutuneena vierestä tarkkaili isompiensa puuhia. Mamma sai kerrankin rauhassa juoruta.

Selvisipä siinä sitten, että naapurissa on kosteusongelmia. Nyt peukut pystyyn, että meille ei vain niitä tule! Edellisessä asunnossa ulkoseinissä ja nurkissa home rehotti, kun sisäilma oli niin kosteaa. Ratkaisuksi tarjottiin uutta maalipintaa ja entistäkin tiheämpää tuulettamista...

Asuntoa vaihtaessamme toiveissamme oli, että moisesta viheliäästä ongelmasta ei tarvitsisi enää kärsiä. Vartavasten valitsimme asunnon uudesta kerrostalosta, jossa (toivonmukaan) ovat seinien lämmöneristykset ja huoneiston ilmanvaihdot nykyaikaisten standardien mukaiset, tai siis lähinnä nuo ensinmainitut, sillä ilmanvaihtohan hoituu täällä edelleen pääasiassa ikkunat avaamalla ellei liesituuletinta ja ikkunattoman kylpyhuoneen sähköistä ilmanvaihtoventtiiliä (valot päälle, venttiili hurahtaa käyntiin) lasketa. Edellisessä, 30-luvulla rakennetussa talossa paksut kiviseinät olivat äärettömän kylmät syksyisin ja talvisin. Siinä sitä olikin sitten pähkäilemistä, että jättäisikö sitä pyykit vai itsensä pesemättä vaiko ruoan laittamatta, ettei ylimääräinen ilmankosteus tiivistyisi ulkoseiniin ja entisestään viilliinnyttäisi rehottavaa homerihmastoa.

Eilen postilaatikkoon kannetussa vuokralaisten yhdistyksen lehdykässä sattui sopivasti olemaan aukeaman kokoinen juttu asuntojen kosteus- ja homeongelmista. Sen mukaan Sveitsissä yksi asunto neljästä kärsii näistä ongelmista. Vaikuttaapa olevan todella yleinen ongelma täällä.

Kosteusongelmista puheenollen, tänään satoi lähes koko päivän ja kevään ensimmäinen ukkosmyräkkäkin koettiin. Ruukkunarsissit saivat kyytiä ja navakka tuuli lennätti myös puutarha- tai siis terassitonttuamme sillä seurauksella, että lakki katkesi. Kaatosade vei yhteispihalle kylvetyt ruohonsiemenet mennessään, jälleen kerran. Täällä vaikuttaa olevan aina joko liian kylmää, kuumaa tai sateista, jotta nurmikko lähtisi kunnolla kasvamaan.

Sateen tauotessa kello viiden aikoihin suuntasimme ulos happihyppelylle isoja lammikoita ihmettelemään. Pikkuneiti kokeili kenkäparinsa vedenpitävyyttä tietenkin heti ensimmäisessä lätäkössä (ei tullut yllätyksenä) sillä seurauksella, että sukat kastuivat (eipä yllättänyt tämäkään). Kai sitä pitäisi pikkuhiljaa hommata neidille omat kumpparit... Mummi antoi lantsarirahaa jo viime kuussa ja nokialaisia käytiin Cittarissa katselemassa, mutta matkalaukussa ei lopulta muka ollut niille enää tilaa...

Sunnuntaina suuntaamme Italiaan erääseen agriturismoon anopin 60-vuotislounaalle. Lahjakysymys ratkaistiin lopulta niin, että yhdistimme varamme apen ja kälyn kanssa. Jälkimmäinen on käynyt ostamassa synttärisankarille jonkinlaisen hienommanpuoleisen korun. Lippuja La Scalaankin harkittiin, anoppi kun ei ole siellä vielä käynyt, mutta päädyimme kuitenkin lahjoittamaan jotain konkreettisempaa, anopin lahjapreferenssit tuntien. Täytyy vain toivoa, että kälyn valinta on osunut nappiin. Vaikka onhan anopilla jo kokemusta lahjojen vaihdosta jälkikäteen, että eipä sekään lopulta mikään katastrofi olisi, kai :)