Tervetuloa syksy!

Tänä syksynä olemme saaneet nauttia ihanan kesäisistä säistä vielä lokakuussakin. Turistejakin täällä on vielä riittänyt, mutta heidän harmikseen lähes kaikki lidot sulkivat ovensa jo syyskuun puolenvälin tienoilla. Paikallislehdessä ihmeteltiin muutama viikko takaperin, ettei oikeastaan mikään muu kuin Asconan uimaranta pidentänyt kauttaan, vaikka kelejä ja asiakkaita olisi riittänyt. Useimmiten sulkemisen syyksi mainittiin päättyneet työsopimukset ja henkilöstöpula. Jotenkin niin joustamatonta.

Meidän pikkuruinen lähilidommekin on jo sulkenut ovensa. Munalukot roikkuvat porteissa ja estävät rannan virkistyskäytön touko-kesäkuunvaihteeseen asti. Onneksi kunnalliseen rantapuistoomme pääsy on vapaa kesäsesongin ulkopuolellakin. Pari viikkoa sitten siellä saattoi vielä bongata vähäpukeisia auringonpalvojia, shortsiasuisia sandaalisankareita, rantahiekkaa leikkiensä lomassa pöllyttäviä lapsosia ja vanhempia uimarinaisia. Lokakuussa!

Vaikka päivät ovatkin olleet suhteellisen lämpimiä, niin aamuisin ja iltaisin syksyn tulon kyllä huomaa. Tällä  viikolla on myös puhallellut sen verran voimakas ja viileä tuuli, ettei lämpömittarin näyttämiin lukemiin ole ollut juurikaan luottamista. Tuulensuojaisassa ja aurinkoisessa paikassa takille ei juurikaan ole ollut käyttöä, mutta    muuten kyllä. On oikeastaan ihanaa, että saa taas vaihteeksi pukea pitkähihaista päälle ulosmennessään.

Pimenevät illat herättävät halun käpertyä sohvannurkkaan kera hyvän kirjan tai vaikkapa neulomuksen, polttaa kynttilöitä ja juoda höyryävän lämmintä hunajateetä, joka antaa hetken helpotuksen kipeälle kurkulle... Ja syödä raclettea, fondueta ja paahdettuja kastanjoita! Tervetuloa syksy!

Deadline lähestyy

Viime aikoina en taas sattuneesta syystä ole juuri ehtinyt blogimaailmassa pyöriä. Viime viikolla lomailimme Alto Adigessa (Etelä-Tirolissa) ja Itävallan puolella Innsbruckissa. Tällä viikolla minut on pitänyt kiireisenä uuden kotimme pintamateriaalien ja keittiön värimaailman pohtiminen, sillä sitovat päätökset pitäisi olla tehtynä ensi viikkoon mennessä. Kauhean hankalia valintoja, varsinkin kun en pääse yksinäni päättämään, vaan pitäisi löytää kompromissiratkaisuja, jotka miellyttäisivät niin itseäni, miestä kuin anoppiakin. Appiukolle onneksi kelpaa mikä vain.

Niin, en ole tainnut täällä mainostaakaan, että jouduimme toistaiseksi kuoppaamaan talohaaveemme ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että toiveiden taloa tai tonttia ei löytynyt meille sopivaan hintaan havittelemaltamme alueelta. Rahkeemme eivät vain yksinkertaisesti riitä 800.000 frangin lainaan. Olenhan jo muistanut mainita, että täällä Ticinossa tonttien, talojen ja asuntojen hinnat ovat pilvissä, vaikka tämä eräänlainen periferiakantoni onkin ja vaikka palkatkin ovat täällä alhaisia moneen muuhun kantoniin verrattuna. Vuokralla asuminen onkin todella yleistä. Mutta siinä vaiheessa kun vuokralainen maksaa asunnosta lähes kaksi kertaa sen verran kuussa kuin "asuntolainalainen", niin vuokralla asumisen mielekkyyden kyseenalaistanee jo itse kukin.

Oman talon sijasta joudumme vielä toistaiseksi tyytymään uuteen kerrostaloasuntoon, tosin emme sitäkään ostaneet itse, vaan se on asunto, jonka appivanhemmat ovat ostaneet itselleen eläkepäiviään silmällä pitäen. He eivät kuitenkaan itse ole vielä omasta kotitalostaan pois muuttamassa, joten tarjosivat sitten asuntoa meille sopuhintaan vuokralle. Koska vuokra tulee olemaan huomattavasti nykyistä halvempi ja asuinaluekin monessa mielessä parempi, ei meidän tarvinnut kovinkaan pitkään miettiä mitä tehdä. Saammepahan säästöön rahaa sitä unelmien omakotitaloa varten.

Pääsemme vaikuttamaan itse muun muassa asunnon pintamateriaaleihin, mutta ymmärrettävistä syistä myös anopilla on oma sanansa sanottavana, olkoonkin, että hänen kälynsä huomautti, ettei asunnon tarvitse anoppia miellyttää siinä vaiheessa, kun hän sinne vihdoin tulee muuttamaan, vaan badantea. Ongelma on sellainen, että anoppia miellyttää kyllä modernimpikin tyyli, mutta myös arte povera ja heidän sisustuksensa ja huonekalunsa ovatkin yhdistelmä näitä. Itse taas pidämme modernista, lineaarisesta ja pelkistetystä, siis melko minimalistisesta sisustuksesta.

Asunnon värimaailmasta on siis pakostakin tulossa melkoisen neutraali (onneksi), jotta se miellyttäisi meitä kaikkia. Laattalattioiden, kylpyhuoneiden ja keittiön värit valikoidaan mitä luultavimmin näistä kuvien vaihtoehdoista. Makuuhuoneisiin on tulossa valkoöljytty tammiparketti. Kuvat jäivät aika tummiksi, enkä viitsi niitä paljon editoida, etteivät värit kovasti vääristy, mutta ehkä noista jonkinlaisen käsityksen saa.

Näistä keraamisista laatoista on kylpyhuoneeseen ehdolla valkoinen ja tummanharmaa (Gazzini White ja Smoke).

Keittiöön olisivat väreistä vahvasti ehdolla tummanruskea ja hiekkabeige, vaikka henkilökohtaisesti pitäisin enemmän esimerkiksi luonnonvalkoisesta ja harmaan sävyistä. Anoppi toivoisi valkoista keittiötä jollakin iloisella tehostevärillä (tai vaaleankeltaista) ja mies taas ei missään nimessä halua valkoista keittiötä, vaan ennemmin vaikka punaisen tai keltaisen. Itse en halua keltaista ja anoppi taas ei voi sietää punaista, joten vaaka on nyt sitten kallistunut noihin ruskean sävyihin, jotka neutraaliudessaan miellyttävät kaikkia. Tosin mies haluaisi kaksiväriset kaapistot ja anoppi yksiväriset, itselleni se on oikeastaan aivan sama. Sisustuslehdissä paljon viljelty mustavalkoinen keittiö ei onneksi sytytä meistä ketään.

Järjellä ajateltuna lienisi parasta antaa anopin valita keittiö, niin hänelle ei jäisi ainakaan sitten mitään hampaankoloon eikä tulisi jälkikäteen sanomista, mutta sitten taas toisaalta kauhistuttaa antaa hänelle vapaat kädet, jos lopputulos olisikin sitten täysin oman maun vastainen...

Onneksi jotain on sentään jo saatu päätettyä: Kaapistot tulevat olemaan Sanitas-Troeschin perusmallistoa (Soft), työtaso laminaattia (anoppi ei pidä kivitasoista) ja välitilaan tulee lasia, joka osoittautui jopa edullisemmaksi vaihtoehdoksi kuin perinteiset kaakelit. Ja on vielä kaiken lisäksi paikallisen yrityksen Galvoluxin tuote (Acilux). Lasia harkitsimme myös työtasoon kvartsiitin ja laminaatin ohella, mutta mies ei sitten loppupeleissä ollut vakuuttunut tuon ratkaisun toimivuudesta.

Kovasti olen viime aikoina surffaillut netissä ja selaillut sisustuslehtiä löytääkseni keitttiövinkkejä, erityisesti mitä tulee keittiön värimaailmaan, mutta vielä ei ole tullut vastaan sellaista täydellistä unelmieni keittiötä (moderni, neutraali ja harmoninen värimaailma).


Olisiko kenelläkään vinkkejä hyvistä nettisivuistoista? Minkälaisista keittiöistä te pidätte? Millainen olisi unelmiesi keittiö?

Helteinen huhtikuu

Meillä on täällä kesä! Huhtikuun alussa! Tänäänkin elohopea kipusi hellelukemiin! Ihan outoa!

Ensimmäistä kertaa elämässäni taidan jättää ääneni käyttämättä eduskuntavaaleissa. Sveitsissä äänestyspaikat ovat hieman turhan kaukana, kun ei satu olemaan mitään muuta asiaa Alppein pohjoispuolelle. Lähin äänestyspaikka olisikin itse asiassa Italiassa, Milanossa, reilun tunnin ajomatkan päässä. Siellä äänestin viimeksikin. Tällä kertaa en ole kuitenkaan jaksanut paneutua asiaan enkä tiedä yhtään ketä äänestäisin. Taidanpa siis jättää vaalit väliin, silläkin uhalla, että saan kuulla kunniani, jos tieto nukkumisesta kantautuu isoäitini korviin :)

Täällä Ticinossakin äänestetään nyt huhtikuussa (Consiglio di Stato & Gran Consiglio), mutta itse en ole vielä äänioikeutettu. Postilaatikko tulvii vaalimainoksia, joille yhteistä on se, että niissä on ehdokkaan valokuva, nimi ja äänestysnumero, mutta ei juuri mitään infoa siitä, mitä asioita he ajavat tai millaisia arvoja edustavat. No puolueesta voi tietenkin jo hieman jotain päätellä.

Mieheni äänestyslomaketta olen silmäillyt mielenkiinnolla. Se on tyyliä rasti ruutuun: Äänestäjä voi valita puolueen tai ns. sitoutumattomien listan ja hänellä on käytössään myös 5 "paremmuusääntä" (voti preferenziali), jotka voi antaa CdS:ään ehdolla oleville henkilöille, ja 90 GC:hen pyrkiville. Jotenkin hankalalta vaikuttaa ko. systeemi. En ole edes varma, että olenko ymmärtänyt oikein... Hieman noloa myöntää, mutta en ole kauhean tarkasti aiheeseen perehtynyt, kun en tosiaan itse vielä äänestämään pääse.

Varsinainen vaalipäivä on sunnuntaina 10.4. Samaan sunnuntaihin sattuu toinen vuosittaisista kauppojen sunnuntaiaukioloista. Viimeksi tänään paikallislehden yleisönosastossa valitettiin siitä, että kaupat saavat pitää ovensa auki ÄÄNESTYSPÄIVÄNÄ! Kirjoittaja kun haluaisi keskittyä ko. sunnuntaina katselemaan televisiosta vaaliohjelmia (ja ilmeisesti haluaisin kaikkien muidenkin toimivan samalla tavalla...). Kysyn vaan, että kuka sen tyypin sinne kauppaan silloin sunnuntaina pakottaa? Miksei se voisi jäädä sinne sohvalleen rauhassa istumaan, vaikka ne kaupat auki olisikin, jos se niin kerran haluaa tehdä? 

Ai niin, mutta kun ne kaupan työntekijäparathan eivät voi itse valita, vaan niiden on pakko mennä töihin... Miksiköhän kukaan ei taaskaan puolusta sairaanhoitajien, lääkärien, poliisien, palomiesten, radio- ja tv-työntekijöiden, toimittajien, kahvila- ja ravintolatyöntekijöiden ynnä muiden oikeutta vapaisiin sunnuntaihin? Olisihan kai heilläkin perhettä ja haluja seurata vaalitulosten julkistamista kotisohvalta?

No joo, oikeastaan itselleni on ihan sama, että ovatko kaupat tulevana sunnuntaina auki vai eivät. Tuskin tulee mentyä. Joskus vaan nuo aukioloaikojen lisäämistä vastustavien tyyppien perustelut ovat niin... hmm... kummallisia, että niihin on ihan pakko tarttua :)

Tuhoontuomittu lakiesitys?

Joku teistä saattaa ehkä muistaakin, että olen täällä taannoin valitellut kauppojen aukioloaikoja. Siis sitä että arkisin kaupat sulkevat ovensa jo klo 18.30 (paitsi torstaisin klo 21), lauantaisin klo 17 ja sunnuntaisin ovat kiinni.

Hallitus esitti eilen vuodelta 1968 (!!!) peräisin olevan aukioloaikalain korvaamista uudella: kaupat saisivat muun muassa olla auki puoli tuntia (!!!) myöhempään arkisin ja kokonaisen tunnin (!!!) verran lauantaisin. Ne saisivat pitää ovensa auki myös neljänä sunnuntaina vuodessa sekä kahtena juhlapyhänä (Corpus Domini ja Immacolata).

Muutostarvetta perustellaan muuttuneilla kulutustottumuksilla ja -vaatimuksilla sekä markkinatilanteella, johon rajantakaisella kilpailulla on aivat omat vaikutuksensa: Italiassa kaupat saavat ilmeisesti olla auki klo 7-22 välillä ja 20-30 sunnuntainakin vuodessa.

Nähtäväksi jää mitä parlamentti on tästä laista mieltä. Ammattiyhdistysliikkeet ovat jo ilmoittaneet sitä vastustavansa ja aikovat järjestää kansanäänestyksen, mikäli parlamentin kanta on myönteinen. Vuonna 1999 vastaava lakiesitys meni jo nurin kansanäänestyksessä. Miten minusta tuntuukaan, että nyt, 12 vuotta myöhemmin, lopputulos tulee olemaan sama.

Tänä vuonna kaupat olivat saaneet jo erityisluvan pitää ovensa auki 19. maaliskuuta eli isänpäivänä. Tätä aukioloa oli mainostettu jo Italiaa myöten paikallisista mediasta puhumattakaan. Saman viikon maanantaina - eli vain muutama päivä ennen isänpäivää - erityislupa kumottiin kahden yksityishenkilön (!!!) valitusten vuoksi. Voitteko uskoa? Arvatkaapa minkälaiset autojonot matelivat isänpäivänä kohti Italiaa... Harmi, ettei tullut otettua kuvia! Ja arvatkaapa oliko Comon Bennetin parkkipaikalla enemmän Italiassa vai Ticinossa rekisteröityjä autoja. Aika harvassa taisivat olla ne perheet, jotka juhlivat isää kotona tai luonnonhelmassa, tai riemuitsivat siitä, että Ticinon kaupat olivat kiinni lauantain ja näin ollen koko viikonlopun. Näin siis ainakin autojonoista päätellen. 

Ei voi muuta kuin ihmetellä.

Välillä suora demokratia todella haisee. Väestön ikääntymisen seurauksena muutosvastarinta voimistunee entisestään. Lakiesitykset aukioloaikojen muuttamiseksi kaatunevat siis tulevaisuudessakin. Parempi pysytellä niissä 60-luvulla hyviksi todetuissa aukioloajoissa.

Elonmerkkejä

Olisikohan jo aika rikkoa blogihiljaisuus? Edellisen kerran bloggasin näemmä joulukuun alkupuolella ja pian on jo maaliskuu. Kevät! Aurinko! Pitenevät päivät! On alkanut taas tuntua siltä, että voisi jotain kirjoitellakin.

Yksi syy blogitaukoon on ollut ihan mieletön fyysinen väsymys, siis blogiväsymyksen ja sellaisen yleisen talviväsyn lisäksi. Olen ollut varsinkin iltaisin ihan naatti, mutta nyt on alkanut helpottaa.

Viimeisen parin kuukauden tapahtumat pähkinänkuoressa: Suomi-joulu ja -uusivuosi, sisustuslehtien hamstrausta, lattialaattojen ja parketin valintaa, keittiösuunnitelmaa, sähkösuunnitelmaa, kielikurssia, väsymystä, pahoinvointia, lääkärikäyntejä, selkävaivoja, fysioterapiaa, Nizzan reissu... siis nämä sellaisen lapsiperheen normiarjen lisäksi. Onhan tuossa ollut ihan tarpeeksi pitämään mamman kiireisenä, varsinkin näissä olosuhteissa, kun yhtään ylimääräistä energiaa ei oikein olisi :)

Sveitsinpuoleista Insubriaa ovat puhuttaneet, ainakin paikallislehtien perusteella, paitsi aseet ja niiden kotisäilytys sekä Cassarate-joen suun uudelleenmaisemointi (ja sen kalleus), myös kestoaiheet kuten bordellit, liikenne, pienhiukkaset, nopeusrajoitukset, kauppojen aukioloajat ja paikallisten jääkiekkojoukkueiden rämpiminen sarjan hännillä. Eli eipä juuri mitään uutta auringon alla. 

Tai olipa sittenkin. 

Ticinon kultatyttö, laskettelijalupaus L a r a  G u t, otti ja vaihtoi, lähinnä kai taloudellisista syistä, kotipaikkansa Schwyzin kantoniin, Arth am Seehen. Tapaus on jonkin verran herättänyt pahaa verta ticinolaisten parissa, koska ilmeisesti neidin uravalintaa on kovasti(?) tuettu verovaroin ja kun homma alkaa vihdoin tuottaa hedelmää, niin joku muu korjaakin sadon.

Toinen epäilemättä suuri ja erityisen ajankohtainen uutinen on Ticinossa vaikuttavan rakennusalan pohatan ja Kosovon rikkaimman (?) miehen, B e h g j e t   P a c o l l i n valinta Kosovon presidentiksi. Oli uutisissa juurikin tänään.

Tällaisia tänne.

Tärkeitä kysymyksiä

Voisimmekohan joskus tulevaisuudessa katsella tällaista maisemaa oman kodin ikkunoista? Löytyisiköhän täältä se tontti? Voisiko tämä olla tuleva naapurustomme?