Meidän piti mennä tänäaamuna Italiaan ostamaan jouluruoat. Vein neidin tarhaan ja palasin kotiin, jossa pikkumies odotti isänsä kanssa. Poika oli oksentanut vaatteensa ja lakanat läpimäriksi. Aloin kylvettää häntä ja tarhasta soitettiin, että voisiko joku tulla hakemaan neidin kotiin, sillä hän oksentaa. Että se siitä ostosreissusta. Tein miehelle ostoslistan ja lähetin lähikauppaan. Eihän sieltä ihan kaikkia samoja juttuja saa tai yhtä hyviä kuin italialaisesta marketista, mutta näillä mennään nyt. Sitä paitsi voihan olla, että pian ollaan sairaita koko sakki, eivätkä jouluherkut maistu kenellekään.
Onneksi mies on sentään nyt lomalla ja työmatkat ovat takana, ettei tarvitse yksinään tätä sairastupaa pyörittää.
Viimeviikkoiselta työreissulta pyysin miestä tuomaan jonkinlaisen kivan kuusenkoristeen, kun hän poikkeuksellisesti tuliaistoiveitani uteli. Ja toihan hän, kaksikin. Myyjän mukaan nämä säilyvät hyvinä jopa 15 vuotta.
Vähän aikaa takaperin sain tuliaisiksi ihanaa pähkinästollenia Saksasta ja Starbucksin joulukahvia, nam! Että on siinä kyllä omat puolensa, että toinen joutuu työn merkeissä reissaamaan. On se vaan niin söpöä, kun toinen jaksaa yllättää tällaisilla pikkutuliaisilla kerta toisensa jälkeen.
Kuva täältä
Eilen katsoimme hyllyssä jo jonkin aikaa odottaneen Rare Exports -leffan miehen kanssa. Olipa varsinainen koko perheen jouluelokuva, hih. Mutta tykkäsimme silti. Oli mukavan erilainen elokuva. En varmaan olisi ikinä edes kuullut koko filmistä ellei bulgarilainen kielikurssikaverini olisi sitä minulle toissa syksynä mainostanut. Hän oli nähnyt sen Locarnon filmifestivaaleilla ja se oli tehnyt häneen kovin suuren vaikutuksen hulluudellaan. Voin siis suositella elokuvaa muillekin, mutta älkää näyttäkö sitä lapsille :) Taisipa Briteistä tilaamassamme dvd:ssä olla ikärajana jopa 15 vuotta.