Tänään sitten bongasin sen! Vihdoinkin! Sieltä se syöksyi lentoon jokipahasemme penkalta, iso musta lintu oransseine poskineen. Taisi meitä säikähtää. Kameraa ei tietenkään ollut mukana eikä siitä olisi kyllä paljon hyötyä ollutkaan, sen verran vikkelästi liihotti siipiniekka tiehensä.
Hassua, että merimetso päätti näyttäytyä meille nyt. Vasta tiistaina oli paikallislehdessä juttua siitä, kuinka järvemme merimetsokanta on viime kuussa yllättäen romahdusmaisesti pienentynyt, vain muutaman päivän aikana. Marraskuussa merimetsojen lukumääräksi arveltiin noin 2500 ja nyt niitä näyttäisi olevan jäljellä vain joitain satoja.
Merimetsojen arvellaan jättäneen järvemme taakseen poikkeuksellisen kylmän sään vuoksi. Ei siksi, että niille olisi tullut vilu, vaan siksi, että kylmyys olisi ajanut kalat syvempiin vesiin, mikä olisi puolestaan houkutellut linnut etsimään parempia metsästysmaita - vai pitäisikö sanoa kalavesiä - jostain muualta. Toinen taho arvelee lintujen jo ryöstökalastaneen järvemme tyhjäksi ja siirtyneen tyhjentämään seuraavaa.
Ensimmäinen ajatukseni luettuani paikallislehden otsikon "Minne merimetsot ovat joutuneet?" oli, että joku kimmastunut kalastaja on päättänyt ryhtyä tuumasta toimeen ja ratkaista merimetso-ongelman omalla tavallaan... Mutta 2000 linnun lahtaaminen muutaman päivän aikana huomiota herättämättä taitaisi olla aika mahdoton tehtävä kenelle vaan, erityisesti ottaen huomioon kuinka tiheästi järvemme rannat on asutettu. Taisi luonto sittenkin ratkaista itse tämän "ongelman"?
Kalastajat tosin jo pelkäävät merimetsojen joukkopaluuta lämpötilojen taas noustessa. Toisaalta vielä pahempana kauhuskenaariona pidetään sitä, että merimetsoista palaa vain osa. Se tarkoittaisi, että ne ovat löytäneet uusia pesimisalueita eli mahdollisesti levittäytyneet alueille, joilla niitä ei ole aikaisemmin ollut.
Ja taistelu jatkuu...
2 kommenttia:
Mukava, että lopultakin tärppäsi. En ole varsinainen lintubongaaja, mutta monta kertaa on lintuhavoinnoista tullut hyvä mieli. Meidän lähistön lammella asustelee harmaa haikara, jonka tekemisiä on hauska seurata. Se saattaa olla pitkään liikkumattomana kaloja saalistaessaan. En ole koskaan kuitenkaan onnistunut sitä kuvaamaan, kun kamera on aina väärään aikaan mukana.
Pikaisia tervehtymisiä toivotellen...
Minäkin vain huvikseni bongailen silloin tällöin, en ole mikään lintuharrastaja. Merimetsoista on viime aikoina kirjoitettu lehdissä niin paljon, että jo ihan senkin takia halusin moisen nähdä ihan omin silmin.
Viime sunnuntaina näin ja sain kuvattuakin (tosin aika kaukaa) yhden erikoisennäköisen linnun. En ole vielä ehtinyt selvittää, että mikä lintu mahtoi olla kyseessä, saati että olisin ehtinyt ladata kuvaa koneelle. Ehkä lähipäivinä.
Lähetä kommentti