Viime aikoina kerrostaloasuminen on taas alkanut pahemman kerran tökkiä, siitäkin huolimatta, että naapurin tuliluontoinen napolilaispariskunta pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja vaihtoi maisemaa.
Talojen ja tonttien katselu on siis jälleen ajankohtaista. Tai onhan mieheni toki pitänyt koko ajan silmällä tarjontaa sanomalehtien ja internetin välityksellä, mutta nyt olemme päässeet jo kenttätutkimusvaiheeseen. Aluksi tämä tarkoitti kiertoajeluita potentiaalisilla asuinalueilla, mutta viime päivinä olemme sään salliessa myös jalkautuneet ja kaivaneet kamerankin esille. Budjettiimme sopivaa unelmataloa tai -tonttia ei ole löytynyt, mutta ainakin se on selkiytynyt, mitä emme halua...
Kuvan talo olisi meidän molempien mieleen: yksinkertainen ja moderni, hyvät pohjaratkaisut ja paljon tilaa. Järvenrantaan olisi suhteellisen lyhyt matka, samoin päiväkotiin ja kouluun, ruokakauppakin löytyy lyhyen kävelymatkan päästä. Toisaalta puutarhan koko (5 x 7 m !!!), moottori- ja rautatien läheisyys ja lähiympäristön epämääräinen yritystoiminta eivät kuitenkaan vakuuta...
Eilen kävimme ihanassa kastanjapuiden ympäröimässä vuorenrinteen kylässä. Peruspalvelut löytyvät, suhteellisen edullista tonttimaatakin olisi tarjolla, liikenteen jylyn sijasta linnunlaulua ja luontoa, ja jos hyvin käy niin upeat järvi- ja vuoristonäkymät... Mutta 1. Postibussi kulkee kerran tunnissa ja lopettaa liikennöimisen seitsemältä illalla. 2. Kylässä ei tarvinne kärsiä liikenneruuhkista, mutta alhaalla laaksossa Sottocenerin kenties pahin liikenteellinen pullonkaula blokkaa yhteydet esimerkiksi Luganon suuntaan ja kaikkialle muuallekin. 3. Anoppi ei suostuisi ajamaan niin kauas, joten tarvitsisimme toisinaan maksullista lastenhoitoapua.
Uusia taloja ja vielä rakentamatonta tonttimaata vuorenrinteen kylässä
Etsintä jatkukoon.
3 kommenttia:
Toivottavasti pian tärppää! En itse ole kovin ihastunut täkäläiseen, siis saksalaiseen, rakennustyyliin, joten minulla talon etsiminen kestäisi ehkä pitkään (etsin puolitosissaan). Yhtä asuntoa kävin muksujen kanssa keväällä katsomassa. He arvioivat talon kadulta käsin jo rumaksi. Sain heidät kuitenkin ylipuhuttua sisälle taloon, muttei se ollut minullekaan sitten mieleinen.
Kiitoksia Kasselin kyyhky ja hyvää juhannusta sinne Saksaan. Mikäs siinä paikallisessa rakennustyylissä mättää?
Täällä on aika monentyylistä taloa tarjolla kauniista vanhoista huviloista ultramoderneihin rakennuksiin. Monissa taloissa on ahdistavan pienet ikkunat ja ne ovatkin jotenkin bunkkerimaisia, uudemmissa taas näkee usein erilaisia lasiseinäratkaisuja, jotka ovat kyllä kauniita mutta hieman epäkäytännöllisiä. Itse haluaisimme jotain tältä väliltä. Ja ei liian pientä eikä liian isoa pihaa. Pitäisi olla vähintään kolme makuuhuonetta, kaksi kylpyhuonetta (toinen mielellään en suite. Monissa isommissakaan asunnoissa ei ole kuin yksi kylppäri + pieni WC!), toimivia liikenneyhteyksiä, edes peruspalveluita ja hintaakin saisi olla mielellään alle miljoona frangia ;) Voipi olla, että joudumme jostain vaatimuksistamme joustamaan...
Kyllähän joka maasta kauniitakin taloja löytyy, mutta täällä, siis Pohjois-Hessenissä, on aika paljon valkoisia kivitaloja, jotka näyttävät liian "siisteiltä", ehkä saksalaisittain anständig. Minulle talossa saisi olla hieman enemmän särmää. Vaikea selittää... Paljon on myös tarjolla 1950-60-luvulla rakennettuja, suhteellisen huonokuntoisia ja kylmiä taloja, joista pyydetään tähtitieteellistä hintaa, vaikka talossa pitäisi tehdä perusremontti. Mies ja minä emme kumpikaan ole mitään Remontti-reiskoja.
Meillä puuttuu tällä hetkellä yksi lastenhuone. Kaksoset asuvat vielä kiltisti samassa huonessa, mutta murrosikään tullessa olisi ehkä hyvä olla oma huone ihan perherauhan turvaamiseksi.
Lähetä kommentti