Ensimmäinen isänpäivä ilman sinua...
Tämä on soinut tänään mielessäni. Yksi lempilauluistasi. Vaikkei juuri se kotisaaresi ollutkaan.
Kaunissaari (J. Vainio)
Kaunissaareen johtaa väylä karikkoinen
Ehkä joskus vielä sinne löytää voinen
Vaikka olinkin mä melkein palleroinen
kun mä kerran sieltä lähdin kulkemaan
Silloin hyvästit kun saarelleni heitin
reippaan hymyn taakse kyyneleeni peitin
Voinko koskaan enää kotiin löytää reitin?
Aivan varmaan, sen mä muistan ainiaan
Kaunissaari kaivaten sua aina muistelen
Milloin saan mä sulta suukon suolaisen?
Siellä kuinka pitkälle vain katse kantaa
näkyy merta vaan, ja sitten taivaanrantaa
Nyt jo arvon sille osaisin mä antaa
koska kulkeissani näin jo muutakin
Nähdä sain mä kivikaupungit nuo suuret
Niiden asuttajat, joilta puuttuu juuret
Kuullut olen kaikki kirot, katkeruudet
Siksi saarelleni kaipaan takaisin
Kaunissaari kaivaten sua aina muistelen
Milloin saan mä sulta suukon suolaisen?
Olen kyllästynyt kivikyliin aivan
Ne on tienoita vain surun sekä vaivan
Heti kunhan näen lähtövalmiin laivan
kotisaarelleni palaan takaisin
Kaunissaari kaivaten sua aina muistelen
Milloin saan mä sulta suukon suolaisen?
4 kommenttia:
Hali sinne ikävän keskelle <3
Kiitos ratón <3
<3
ihana laulu, kauniit sanat.
Isisi on tähtikaaren takana 'kaunissaarella', katselee alas ja pitää sinusta huolta <3
paljon haleja! <3
Kiitos MaaMaa ihanasta kommentista ja haleista <3 Noin minäkin sen ajattelen; isä on jälleen siellä lapsuutensa kaunissaarella, jonne niin kovasti kaipasi takaisin aina kun elämä murjoi.
Haleja sinnekin päin <3
Lähetä kommentti