Elonmerkkejä

Olisikohan jo aika rikkoa blogihiljaisuus? Edellisen kerran bloggasin näemmä joulukuun alkupuolella ja pian on jo maaliskuu. Kevät! Aurinko! Pitenevät päivät! On alkanut taas tuntua siltä, että voisi jotain kirjoitellakin.

Yksi syy blogitaukoon on ollut ihan mieletön fyysinen väsymys, siis blogiväsymyksen ja sellaisen yleisen talviväsyn lisäksi. Olen ollut varsinkin iltaisin ihan naatti, mutta nyt on alkanut helpottaa.

Viimeisen parin kuukauden tapahtumat pähkinänkuoressa: Suomi-joulu ja -uusivuosi, sisustuslehtien hamstrausta, lattialaattojen ja parketin valintaa, keittiösuunnitelmaa, sähkösuunnitelmaa, kielikurssia, väsymystä, pahoinvointia, lääkärikäyntejä, selkävaivoja, fysioterapiaa, Nizzan reissu... siis nämä sellaisen lapsiperheen normiarjen lisäksi. Onhan tuossa ollut ihan tarpeeksi pitämään mamman kiireisenä, varsinkin näissä olosuhteissa, kun yhtään ylimääräistä energiaa ei oikein olisi :)

Sveitsinpuoleista Insubriaa ovat puhuttaneet, ainakin paikallislehtien perusteella, paitsi aseet ja niiden kotisäilytys sekä Cassarate-joen suun uudelleenmaisemointi (ja sen kalleus), myös kestoaiheet kuten bordellit, liikenne, pienhiukkaset, nopeusrajoitukset, kauppojen aukioloajat ja paikallisten jääkiekkojoukkueiden rämpiminen sarjan hännillä. Eli eipä juuri mitään uutta auringon alla. 

Tai olipa sittenkin. 

Ticinon kultatyttö, laskettelijalupaus L a r a  G u t, otti ja vaihtoi, lähinnä kai taloudellisista syistä, kotipaikkansa Schwyzin kantoniin, Arth am Seehen. Tapaus on jonkin verran herättänyt pahaa verta ticinolaisten parissa, koska ilmeisesti neidin uravalintaa on kovasti(?) tuettu verovaroin ja kun homma alkaa vihdoin tuottaa hedelmää, niin joku muu korjaakin sadon.

Toinen epäilemättä suuri ja erityisen ajankohtainen uutinen on Ticinossa vaikuttavan rakennusalan pohatan ja Kosovon rikkaimman (?) miehen, B e h g j e t   P a c o l l i n valinta Kosovon presidentiksi. Oli uutisissa juurikin tänään.

Tällaisia tänne.