Marraskuu

Marraskuu vetelee viimeisiään. Jostakin kumman syystä tämä kuukausi innoittaa lauluntekijöitä: kaikillehan lienee tuttu Miljoonasateen jo lähes neljännesvuosisadan ikään yltänyt hittibiisi, Guns N' Rosesin November rainista puhumattakaan... Marraskuussa on mielestäni jotain perin melankolista. Ei ole oikein vielä talvi, on synkkää ja pimeää, kesästä tuntuu olevan jo ikuisuus eikä joulukaan ole vielä aivan ovella. Yhdysvalloissa marraskuun piristykseksi on keksitty viettää kiitospäivää, Suomessa juhlitaan isän- ja pyhäinpäivää, tosin viikonloppuna, niin etteivät ne vain haittaisi työntekoa... Täällä arjen katkaisee pyhäinpäivää vastaava, marraskuun ensimmäisenä päivänä juhlittava, Ognissanti.

Täällä Ticinossakin päivät ovat marraskuussa suhteellisen lyhyitä - aurinko nousee seitsemän tienoilla ja laskee viiden korvilla. Tänä vuonna synkkiä päiviä, niitä sumuisia ja sateisia, ei kuitenkaan ole näillä seuduilla marraskuuhun juurikaan mahtunut, vaan olemme nauttineet auringosta ja kirkkaansinisestä taivaasta. Aamulla lämpöasteita on vain muutama ja maa kuurassa, mutta päivällä elohopea kipeää usein vielä 15 asteen tuntumaan.

Tänä vuonna marraskuu on ollut meille aivan erityinen kuukausi, sillä pikkuneitimme aloitti leikkikoulun! Neiti on ollut enemmän kuin innoissaan. Itse asiassa hän oli jo elokuun tutustumiskäynnistä asti ahkerasti jaksanut  kysellä, että milloin hän vihdoinkin pääsisi scuola dell'infanziaan. Täällä lähes kaikki lapset aloittavat sen kolmivuotiaina (lain mukaan lapsen pitää olla kolme vuotta täyttänyt), riippumatta siitä onko jompikumpi vanhemmista "kotivanhempi" vai ei. Tämä on eräänlainen kantonin tapa, mitään leikkikoulupakkoa täällä ei tietenkään ole.

Tytöllä on kaksi opettajaa, sillä molemmat tekevät osa-aikatyötä. Toinen on paikalla maanantaisin ja torstaisin, toinen tiistaisin ja perjantaisin. Keskiviikkoisin he ovat paikalla vuoroviikoin. Lapsia on paljon, yli parikymmentä opettajaa kohden, mutta toisaalta ryhmässä on eri-ikäisiä lapsia, osa jo viisivuotiaita. Parikymmentä kolmevuotiasta saattaisikin olla yhdelle opettajalle hieman liikaa! 

Lapsille tarjotaan leikkikoulussa lounas ja tämä maksaa vanhemmille 40 frangia kuukaudessa. Ei paha, varsinkaan kun leikkikoulu ei muuten maksa mitään. Kouluun mennään aamulla klo 8.30-9.00 ja neiti kotiutuu klo 13.15, mutta pikkuhiljaa päivää pyritään venyttämään niin, että hän jäisi leikkikouluun klo 15.30 asti eli nukkuisi siellä myös päiväunet.

Leikkikoulussa lähinnä leikitään, piirretään, askarrellaan, ulkoillaan, jumpataankin ja opetellaan toimimaan ryhmässä, kuuntelemaan ja noudattamaan ohjeita. Samoin on määrä oppia hieman omatoimisemmaksi, kun opettaja ei tietenkään ehdi aina auttamaan esimerkiksi pukemisen kanssa, toisin kuin äiti tai isä kotona...

  Lapset käyttävät leikkikoulussa paitaessuja maalatessaan ja askarrellessaan. Neidin essu löytyi Vertbaudet-nettikaupasta.

Vaikka neiti menee joka aamu enemmän kuin mielellään leikkikouluun, niin tuntuu se silti äidistä jotenkin haikealta hänet sinne viedä. Toinen on kuitenkin niin pieni vielä ja silti joutuu jo elämään niin kovin aikataulutettua elämää. Lohduttaudun sillä, että jos kävisin töissä, neidin arkipäivät olisi aikataulutettu vanhempien työpäivien ja hoitopaikan toimesta pahimmillaan jo neljän kuukauden ikäisestä lähtien... Eli ehkä neiti on kuitenkin ollut ihan onnekas (?), kun on saanut kolme ensimmäistä elinvuottaan "lusmuilla" kotona äitinsä kanssa.

Tällainen marraskuu tänä vuonna :)