Terveisiä täältä lumen ja pakkasen keskeltä!
Viikon verran olemme jo täällä talvesta ja äidin pöperöistä nauttineet. Kaksi olisi vielä jäljellä. Ihanaa!
Etukäteen kuvittelin, että olisin ehtinyt päivitellä blogiani ahkerammin täältä käsin, mutta mitä vielä... Hyvä, jos koneelle ehtii!
Samoista jutuista täyttyvät päivät kuin kotonakin. Ohjelmassa on sitä ainaista syöttämistä, vaipanvaihtoa, pukemista, ulkoilua... Tosin täällä ruoanlaitosta ja siivoamisesta vastaa pääasiassa äitini ja itselleni jää jopa aikaa lukea sanomalehti ihan päivittäin. Luksusta!
Ulkoilu on mukavaa, kun on paljon lunta! Ja ihan kunnon pakkaslunta eikä mitään loskaa! Ja voi sitä riemua, kun saa istua vedettävänä pulkassa, varsinkin jos vetäjä ottaa vielä muutaman juoksuaskeleen! Pikkuneiti aivan hihkuu ilosta!
Etukäteen jännitin hirveästi lentomatkaa: matkustimme ensimmäistä kertaa kahdestaan pikkuneidin kanssa, mies kun ei nyt ehtinyt työkiireiltään lomailemaan. Onneksi matka meni paremmin kuin olisin ikinä uskaltanut toivoa! Neiti viihtyi yllättävän hyvin lelujensa ja kuvakirjojensa parissa eikä jaloitellakaan tarvinnut kuin pariin otteeseen. Yhtään ei kiukuteltu! Pikkuneiti olisi ollut tietenkin valmis käymään päiväunille juuri koneen laskeutuessa, mutta jaksoi lopulta odottaa kiltisti siihen asti, että pääsi isoenon autoon. Voin vain toivoa, että paluumatkakin menisi yhtä mutkattomasti!
Viikon verran olemme jo täällä talvesta ja äidin pöperöistä nauttineet. Kaksi olisi vielä jäljellä. Ihanaa!
Etukäteen kuvittelin, että olisin ehtinyt päivitellä blogiani ahkerammin täältä käsin, mutta mitä vielä... Hyvä, jos koneelle ehtii!
Samoista jutuista täyttyvät päivät kuin kotonakin. Ohjelmassa on sitä ainaista syöttämistä, vaipanvaihtoa, pukemista, ulkoilua... Tosin täällä ruoanlaitosta ja siivoamisesta vastaa pääasiassa äitini ja itselleni jää jopa aikaa lukea sanomalehti ihan päivittäin. Luksusta!
Ulkoilu on mukavaa, kun on paljon lunta! Ja ihan kunnon pakkaslunta eikä mitään loskaa! Ja voi sitä riemua, kun saa istua vedettävänä pulkassa, varsinkin jos vetäjä ottaa vielä muutaman juoksuaskeleen! Pikkuneiti aivan hihkuu ilosta!
Etukäteen jännitin hirveästi lentomatkaa: matkustimme ensimmäistä kertaa kahdestaan pikkuneidin kanssa, mies kun ei nyt ehtinyt työkiireiltään lomailemaan. Onneksi matka meni paremmin kuin olisin ikinä uskaltanut toivoa! Neiti viihtyi yllättävän hyvin lelujensa ja kuvakirjojensa parissa eikä jaloitellakaan tarvinnut kuin pariin otteeseen. Yhtään ei kiukuteltu! Pikkuneiti olisi ollut tietenkin valmis käymään päiväunille juuri koneen laskeutuessa, mutta jaksoi lopulta odottaa kiltisti siihen asti, että pääsi isoenon autoon. Voin vain toivoa, että paluumatkakin menisi yhtä mutkattomasti!
2 kommenttia:
Lasten kanssa matkailu vaatii hermoja ja vähän tuuria. Kertomuksestasi tuli mieleen ne lukemattomat lentomatkan Suomen ja Saksan välillä. Parhaimmillaan mukana kaksikuukautiset kaksoset ja 3-vuotias isosisko, mutta onneksi myös mies. Hauskaa lomaa. On mukava olla välillä oman äidin hellivänä!
Ai te olette olleet samaan aikaan Suomessa kuin me :)
Lähetä kommentti