Taannoin kirjoittaessani sveitsiläisten asuntojen kosteusongelmista sain kommentteja, joissa asuinkantoniani kutsuttiin Tessiniksi. Nimihän on ihan oikea, ei siinä mitään. Tajusin itse käyttäväni saksankielisen version sijasta aina italiankielistä nimeä, siis myös suomea puhuessani. Tessin on kuin joku aivan toinen paikka. Itse asun Ticinossa.
Turisteja (myös sveitsiläisiä sellaisia) lukuunottamatta paikanpäällä kuulee aniharvoin käytettävän nimeä Tessin. Tessinistä tulevatkin mieleeni lähinnä leirintäalueet, saksankielisin tekstein varustetut turistibussit, shortseihin, sukkiin ja sandaaleihin pukeutuneet miehet, aurinkohatuin ja -lasein varustautuneet mummoryhmät tai eläkeläispariskunta, joka ottaa aurinkoa rantapuistossa pulahtaen välillä järven lempeään syleilyyn... Nimi Ticino liittyy omalla kohdallani aivan toisenlaisiin mielikuviin ja arkeen.
Kenellä on oikeus päättää paikkojen nimistä? Jos paikalla on eri nimi eri kielillä, kuka päättää mikä niistä on se "oikea", mikä esiintyy esimerkiksi virallisissa kartoissa vai käytetäänkö niissä kaikkia? Kuinka moni kutsuu Geneveä nimellä Genf saksankielisten lisäksi? Kuinka moni kutsuu Ahvenanmaata Ahvenanmaaksi suomenkielisten lisäksi? Tai Suomea Suomeksi? Kuka on päättänyt, että suomeksi italiankielistä kantonia pitäisi kutsua sen saksankielisellä nimellä?
Jos tietyn paikkakunnan asukkaista vaikkapa 90 prosenttia puhuu tiettyä kieltä, kuinka valmiita he ovat hyväksymään sen, että paikkakunnan virallinen nimi on joidenkin toista kieltä puhuvien henkilöiden antama/päättämä? Eikö tämä olisi eräänlaista symbolista kolonialismia? Entä jos joku haluaa päättää puolestasi senkin mitä nimeä sinun tulisi tietystä paikasta käyttää siitä puhuessasi?
Paikannimet ovat kaukana neutraalista, vaikka sitä ei aina tule ajatelleeksi. Ne herättävät voimakkaitakin tunteita ja mielikuvia. Pietarin nimi vaihdettiin Leningradiksi ja vallanvaihdoksen myötä jälleen Pietariksi. Stalingradkin on muisto vain. Onpa Suomessakin synnyinpaikkakunnallani Aleksanterinkatu nimetty uudelleen neutraalimmin Keskuskaduksi. Kartanlaatija on häveliäissyistä nimennyt eräänkin mäen Rumavaaraksi sen sijaan, että olisi virallistanut rahvaan käyttämän härskimmän nimen. Valtiot antavat alueliitoksina saamilleen alueille uudet nimet tai muokkaavat vanhat omaan suuhunsa paremmin sopiviksi. Se on vallanilmaus samaan tapaan kuin miehittäjän lipun vetäminen salkoon: tämä maapläntti kuuluu meille!
Kukin saa puolestani käyttää sitä nimeä, joka parhaiten omaan suuhun sopii. Mutta kannattaa pitää mielessä, että vaikka oma valinta ei olisi tietoisesti poliittinen, saattaa joku muu sen sellaiseksi tulkita. Nimellä on väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti