Viime yönä
- oli vaikea saada unenpäästä kiinni makuuhuoneessa vallinneen hiostavan kuuman ja kostean mikroilmaston vuoksi
- heräsin kolme kertaa rauhoittelemaan huutavaa lasta
- havahduin useamman kerran ukkosen jyrinään ja ikkunalasien helinään
- kävin kolme kertaa kylpyhuoneessa
- kirosin lukemattomia kertoja Harley-Davidsonit, niiden keksijät, kehittäjät, valmistajat, myyjät, omistajat ja kuljettajat
- olisin voinut kuristaa Luganon kaupunginisät, jotka antoivat huviluvan moisten mökävempainten kesäseuroille.
2 kommenttia:
Voih, tsemppiä! Tosin kadehdin noita komea herätystä, meillä kun se olisi aivan mahtava yö ;) Sunnuntain postauksessa selvennystä asiaan... ;)
Vera: me olemme vihdoin päässeet siihen vaiheeseen, että neiti herää kerran pari yössä tai silloin tällöin nukkuu jopa koko yön. Siihen verrattuna kolme herätystä tuntuu - no, jos ei paljolta, niin ainakin ei-niin-mukavalta. Muistissa on kyllä vielä hyvin myös ne paljon vähempi unisemmatkin yöt... Neiti nukkui hyvin yöt 2-5kk:n ikäisenä, mutta sen jälkeen alkoi tulla kaikenlaista uniongelmaa Suomen matkan ja kiinteisiin siirtymisen myötä... Olin ihan todella sippi. Siihen verrattuna pari kolme yöheräämistä ei ole kyllä mitään, vielä kun nykyään toinen yleensä rauhoittuu takaisin nukkumaan melkein heti saatuaan tutin suuhun. Paljon tsemppiä ja jaksamista sulle yöheräämisten kanssa. Kyllä ne ennemmin tai myöhemmin vähenee, toivottavasti...
Lähetä kommentti