Alunperin olin ajatellut tämän postauksen käsittelevän merimetsoja. Jostain syystä ajatukset vaan tuppaavat karkaamaan ihan muihin asioihin... Vaan ei kai tuo mittään? Enhän edes ole mikään lintuasiantuntija, saati harrastelija! Tytön kanssa tulee kylläkin käytyä päivittäin siipiniekkoja katselemassa. Hänestä tavalliset pullasorsatkin ovat jotain niin ihmeellistä, että niiden edesottamuksia voisi toljotella varmaankin tuntikausia. Puhumattakaan variksista ja lokeista :)
Merimetsoja on täällä kuulemma ihan liikaa. Maassa, joka voi vain haaveilla merestä. Ne tiettävästi uhkaavat kalakantoja. Eivätkä vain niitä, vaan ilmeisesti - ja ennen kaikkea - myös järvenrantoja asuttavia ja niillä virkistäytyviä ihmisiä. Jotain pitäisi kuulemma tehdä merimetsokannan rajoittamiseksi. Hassua, että sama laji näyttää aiheuttavan ongelmia myös Itämerellä. Mistäköhän se oikein on kotoisin?
En ole toiveistani huolimatta onnistunut lähes päivittäisillä järvenrantaan suuntautuvilla kävelylenkeilläni bongaamaan vielä yhtäkään merimetsoa. En ainakaan niin, että olisin saanut sellaisen kameran tähtäimeen. Sen sijaan olen törmännyt lukemattomiin nokikanoihin. Miksi kukaan ei kutsu näitä hygienia- ja terveyshaitaksi?
Nokikana
Monessa blogissa on jo vähintäänkin mainittu joulu. Itse en oikein meinaa edes käsittää, että kuukauden päästä se on jo täällä taas. Laitoin eilen Ikean kynttelikön ikkunaan muistutukseksi. Yleensä jouluvalojen sytyttäminen on viimeistään saanut joulumielelle, mutta tällä kertaa sekin jätti jotenkin kylmäksi. Onhan tässä onneksi vielä jokunen viikko aikaa päästä oikeaan tunnelmaan...
Ikean Made in China -kynttelikkö
Tämä joulu oli tarkoitus viettää Suomessa äidin ja muiden rakkaiden luona. Miehellä ei ole jouluna kuin kaksi päivää vapaata, joten se suunnitelma jouduttiin hautaamaan. En toki halua erottaa isää ja tytärtä toisistaan jouluna. Vietämme sitä siis tälläkin kertaa kotona ja appivanhemmilla. Miten tylsää! Palmut ja auringonpaiste eivät vaan mielessäni assosioidu jouluun. Viime joulunakin sää oli jotenkin - pääsiäismäinen. Jopa tyypillinen eteläsuomalainen musta (tai vihreä ;) joulu tuntuu enemmän joululta :)
Eteläsuomalainen hautausmaa jouluna 2007
Tänään naapurikylässä järjestettiin joulumarkkinat. Olisin NIIN paljon halunnut mennä etsimään sieltä joitakin lahjaideoita. Ja, miksipä ei, sitä kadoksissa olevaa joulumieltä! Kuuden kilometrin vaunulenkki puolikuntoisena tuntui vaan täysin mahdottomalta ajatukselta. Hyvä, että jaksoin raahautua neidin kanssa vartin happihyppelylle täällä kotikulmilla! Kostean viileän ilman hengittäminen tuntuu sitä paitsi nyt aivan kauhealta ihan hengästymättäkin. Mies ja auto olivat tietenkin jälleen työmatkalla jossain tunnelin toisella puolen...
Heijastus
2 kommenttia:
Asuin pari vuotta Kielissä ja siellä näkyi useasti merimetsoja, jotka mielestäni ovat kauniin ylväitä ilmestyksiä. Merimetso valittiin täällä Saksassa vuoden linnuksi. Jopa meidän pienessä paikallislehdessä (asumme keskellä Saksaa, pienen mutaisen joen varrella) nousi yleisöosastolla kova polemiikki, että miten niin paljon tuhoja aiheuttava lintu on valittu vuoden linnuksi. Onneksi joku sitten lähetti vastiketta. Olen itsekin sitä mieltä, että kyllä linnuilla on "oikeus" syödä kaloja.
Itsekin hätkähdin, että jouluun on vain viisi viikkoa ja valmistelut vasta aluillaan... Siitä huolimatta rauhallista joulun odotusta! Ehkä saamme aattoon mennessä vähän kylmemmät säät.
mmm... ei muksu varmaan vielä tästä joulusta mitään muista vaikka s isukista erottaisikin muutamaksi päiväksi... :)isukki tietenki on eri asia sitte miten sen ottaa!!! :D
muistan itsekkin kuinka suomen joulua tuli ikävä, kaikki ne ruuat ja se että itselle se on tärkein juhla jonka haluaa viettää kaikkien rakkaiden läheisten kanssa.
-mimi-
Lähetä kommentti