Koti-Suomessa on kuulemma tänään sadellut lunta! Täällä talven lähestymisestä kertoo se, että aamuisin elohopea jää sinne 10 asteen tietämiin. Iltapäivällä päästään nauttimaan edelleen parinkymmenen asteen lämpötiloista.
Voi miten kaipaankaan Suomesta sellaisia kuulaan raikkaita syysaamuja, syksyisen metsän tuoksuja ja värejä!!! Tänäaamuna vaunulenkkeillessämme neidin kanssa kohti jokaviikkoista äiti-lapsi -tapaamista saimme syksyn tuoksujen sijasta hengitellä autojen pakokaasuja ja katupölyä. Vuorilta puhaltanut kirpeähkön navakka laskutuuli yritti kyllä tehdä parhaansa hiukkaskoktailin laimentamiseksi. Vaan minnepä ne saasteet täältä laaksosta. Sedimentoituvat järveen, värjäävät talot harmaiksi, kulkeutuvat kotiin kengänpohjissa, pujahtavat sisään avoimista ikkunoista... No, ainakin auringonlaskut ovat komean punaisia hiukkasverhon läpi!
Pikkuneiti sai tänään taas monta uutta vauva- ja taaperokaveria. Äidillekin löytyi juttuseuraa, tosin jälleen kerran lähinnä muista ulkkiksista. Yllätys, yllätys. Pääsen jälleen reenaamaan umpiruostunutta venäjän taitoani: Я не говарю по-русский...
Kielikurssitkin ovat taas startanneet kesätauon jälkeen. Alkoivat jo viime viikolla, mutta tuli oltua reissussa. Tänään pääsin paikalle toteamaan, ettei jäljellä ollut yhtään tuttua naamaa opettajan lisäksi. Ei ollut kukaan tuttu päättänyt laillani pitää välivuotta kieliopinnoista.
Anopin piti tulla neitiä hoitamaan jo 15.30, mutta tavoilleen uskollisesti saapui paikalle puolituntia myöhässä. Onneksi olin suunnitellut aikataulut sen verran väljiksi, ettei tuollainen puolen tunnin heitto tuntunut missään.
Paluumatkaan sain tuhrautumaan reilun tunnin. Reippailin asemalle jalan vartin verran vain todetakseni, että juna oli lähtenyt oletettavasti muutamaa minuuttia aiemmin. Ja seuraavaa sai odotella 25 minuuttia. Pitänee seuraavalla kerralla astella ripeämmin. Tai yrittää olla jäämättä suustaan kiinni mukavan ruotsalaisrouvan tai kolmen lapsen kosovolaisäidin kanssa.
Kotona kaikki oli ok. Neiti oli syönyt kaiken mitä pitikin, jopa enemmänkin ja nukkumaankin oli käynyt suuremmitta ongelmitta. Ei ollut itkeskellytkään enää lähtöni jälkeen. Toivottavasti sujuu yhtä hyvin jatkossakin tämä järjestely!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti