Juhlia, juhlia

Pitäisi mennä nukkumaan, mutta täällä sitä taas vaan roikutaan. Ja aamulla itketään, kun pitäisi nousta klo 5:30 aamuvirkun tenavan kaveriksi. Mutta jospa sitä ihan vaan pari lausetta rustaisi.

Tällä viikolla on juhlittu syntymäpäivää ja hääpäivää. Jälkimmäisen kunniaksi pääsimme pitkästä aikaa miehen kanssa kahdestaan ravintolaan. Olipa mukava syödä ja jutella ihan kaikessa rauhassa, ihan niin kuin silloin joskus ennen! Paitsi, että molemmat olimme ihan sippejä jo ennen kymmentä... ja että puolen litran Sapporo nousi kummasti päähän....

Tytärkin on nyt sitten jo yksivuotias! Kai se on viimeistään nyt uskottava, että meillä ei ole enää vauvaa vaan taapero! Syntymäpäivänsä kunniaksi neiti päätti myös vieroittaa itse itsensä aamutissistä eli siitä viimeisestä jäljelle jääneestä päivittäisestä imetyssessiosta. Ei kai sitä nyt enää yksivuotiaana äidinmaitoa...!

Varsinaisiin syntymäpäiväjuhliin kutsuttiin lopulta vain sukulaisia. Lähisuvussa ei muita lapsia vielä ole, joten neiti sai sitten todellakin paistatella huomion keskipisteenä. Hieman oli hämillään kaikesta saamastaan huomiosta eikä suostunut jokaisen vieraan syliteltäväksi. Hymyjä sentään irtosi lähes kaikille, jos vaan ymmärsivät pysytellä sopivan välimatkan päässä. Aikansa ihmetteli lahjapakettivuorta, ennen kuin hoksasi, että lahjapapereiden aukirepiminen onkin itse asiassa aika hauskaa puuhaa. Ihan ykköslahja oli Fisher Pricen värikäs muovitoukka. Pehmeiden pakettien sisällöt sen sijaan lensivät kaaressa nurkkaan, kuten odottaa saattaa :)

Yksi lapsivieraskin kävi lopulta tytärtämme juhlimassa, tosin vasta rääppijäisissä. Hän vaan oli niin nuori (7kk), ettei voinut juurikaan osallistua kakunjämien tuhoamiseen. Oma taaperoni taas olisi ollut enemmän kuin valmis osallistumaan. Oli saanut edellisenä päivänä kakusta hieman maistiaisia ja todennut sen kovin herkulliseksi, niin että lopulta kakku oli piilotettava juhlarauhan  ja -mielen säilymiseksi.

Varsinaisena juhlapäivänä appiukkoni toi "tuliaisiksi" samppanjaa onnittelumaljan juomista varten. Mutta mitä toi italialaissukulainen? Valikoiman pikkuleivoksia (pastarelle)!!! Olin hieman hämmentynyt... Syntymäpäiväkakun lisäksi olin valmistanut äitini reseptillä myös suklaaleivoksia. Sekä kakkua että leivoksia olin varannut tietenkin niin, että varmasti riittää. Ja vieras päätti tuoda sitten vielä vähän lisää. Enkä vieläkään ymmärrä, että miksi. Pelkäsikö kenties, että ei löytäisi kahvipöydästä mitään itselleen kelpaavaa? Tai että tarjottavat loppuisivat kesken? Mene ja tiedä.

Tuliaisleivokset olivat kylläkin todella söpöjä :)