sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Elonmerkkejä Insubriasta

Pitkästä aikaa kierroksella Blogistaniassa. Melkein vuoteen ei ole tullut käytyä kuin silloin tällöin lukaisemassa blogia tai paria. Viime joulun aikaan koko perheen voimin sairastamastamme rotaviruksesta alkoi pitkälle kevääseen jatkunut sairasteluputki: ei tainnut olla yhtäkään viikkoa, jolloin koko perhe olisi ollut terveenä. Erityistä huolta aiheutti perheen pienimmäisen jatkuva sairastelu, joka tarkoitti entistäkin pätkittäisempiä yöunia ja niin fyysistä kuin henkistäkin uupumusta... Niinpä blogin kirjoittelu jäi osaltani aivan kokonaan ja lukeakin olen jaksanut vain harvakseltaan.

Kulunut vuotemme pähkinänkuoressa: sairastelun lisäksi lomailimme helmikuussa Italiassa, huhtikuussa muutimme uuteen kotiin, touko-kesäkuussa vietimme reilun kuukauden Suomessa ja kävimme muun muassa Rovaniemellä tervehtimässä joulupukkia, Suomesta palattuamme keskityimme uuden kodin sisustamiseen, siskoni kävi kylässä, mies joutui yllättäen työkeikalle Lontoon olympialaisiin, mummi kävi kylässä, elokuun lopulla suuntasimme taas rantalomalle Italiaan, syyskuussa esikoinen aloitti uudessa leikkikoulussa, lopetin kuopuksen imettämisen, kuopus oppi kävelemään... Nyt jo juosta viiletetään, tanssitaan, puhutaan kaksisanaisia lauseita ("auto ajaa"), syödään itse...Lempipuuhia ovat dvd-koteloiden vetäminen alas hyllystä, siskon kanssa riehuminen, autoleikit, musiikin kuuntelu ja tanssiminen ja ulkoilu. 

Esikoinen on viihtynyt hyvin uudessa koulussa: tarkoitus oli, että neiti olisi aluksi jäänyt kouluun vain ruokailuun asti, mutta heti ensimmäisenä päivänä opettaja soitti kotiin ja sanoi, että neiti oli pyytänyt jäädä kouluun koko päiväksi. Sai toki luvan ja päätettiin unohtaa koko pehmeä lasku. Yhtenäkään aamuna tyttö ei ole vielä lähtenyt kouluun vastahakoisesti vaan menee sinne aina suurella innolla ja mielellään jää sinne koko päiväksi eli puoli neljään asti. Yleensä koulupäivän jälkeen hän haluaa vielä jäädä koulun pihalle syömään välipalaa ja leikkimään. 

Edellisestä scuola maternasta tyttö lähetettiin kotiin ruokailun jälkeen vielä huhtikuussakin, koska opettajan mielestä hän oli liian väsynyt... Sittemmin olen kuullut, että näin toimitaan aika yleisesti ns. pienien (3-vuotiaiden) kohdalla, jos äiti on kotiäiti... Onhan se opettajille helpompaa kun pienimmät ja eniten apua tarvitsevat lapset ovat leikkikoulussa vain osan päivää. Ja onhan se kai pienten lasten omankin edun mukaista, että saavat vielä viettää paljon aikaa kotona äitiensä kanssa kun äiti kerran kotona on.

Tällaisia kuulumisia meillä siis. Tehtyäni nyt come backin tänne blogimaailmaan tuntuu siltä, että ehkäpä pitäisi taas alkaa kirjoittelemaan tänne hieman säännöllisemmin... En tosin uskalla luvata kirjoittavani kovin usein edelleenkään, mutta toivottavasti nyt kuitenkin useammin kuin kerran vuodessa :)