torstai 22. joulukuuta 2011

Terveisiä sairastuvalta

Meidän piti mennä tänäaamuna Italiaan ostamaan jouluruoat. Vein neidin tarhaan ja palasin kotiin, jossa pikkumies odotti isänsä kanssa. Poika oli oksentanut vaatteensa ja lakanat läpimäriksi. Aloin kylvettää häntä ja tarhasta soitettiin, että voisiko joku tulla hakemaan neidin kotiin, sillä hän oksentaa. Että se siitä ostosreissusta. Tein miehelle ostoslistan ja lähetin lähikauppaan. Eihän sieltä ihan kaikkia samoja juttuja saa tai yhtä hyviä kuin italialaisesta marketista, mutta näillä mennään nyt. Sitä paitsi voihan olla, että pian ollaan sairaita koko sakki, eivätkä jouluherkut maistu kenellekään.

Onneksi mies on sentään nyt lomalla ja työmatkat ovat takana, ettei tarvitse yksinään tätä sairastupaa pyörittää.

Viimeviikkoiselta työreissulta pyysin miestä tuomaan jonkinlaisen kivan kuusenkoristeen, kun hän poikkeuksellisesti tuliaistoiveitani uteli. Ja toihan hän, kaksikin. Myyjän mukaan nämä säilyvät hyvinä jopa 15 vuotta.


Vähän aikaa takaperin sain tuliaisiksi ihanaa pähkinästollenia Saksasta ja Starbucksin joulukahvia, nam! Että on siinä kyllä omat puolensa, että toinen joutuu työn merkeissä reissaamaan. On se vaan niin söpöä, kun toinen jaksaa yllättää tällaisilla pikkutuliaisilla kerta toisensa jälkeen. 

Kuva täältä

Eilen katsoimme hyllyssä jo jonkin aikaa odottaneen Rare Exports -leffan miehen kanssa. Olipa varsinainen koko perheen jouluelokuva, hih. Mutta tykkäsimme silti. Oli mukavan erilainen elokuva. En varmaan olisi ikinä edes kuullut koko filmistä ellei bulgarilainen kielikurssikaverini olisi sitä minulle toissa syksynä mainostanut. Hän oli nähnyt sen Locarnon filmifestivaaleilla ja se oli tehnyt häneen kovin suuren vaikutuksen hulluudellaan. Voin siis suositella elokuvaa muillekin, mutta älkää näyttäkö sitä lapsille :) Taisipa Briteistä tilaamassamme dvd:ssä olla ikärajana jopa 15 vuotta.

tiistai 20. joulukuuta 2011

Elävä seimi

Meillä on tänä jouluna elävä presepe. Hahmot löytyvät milloin mistäkin ja yleensä näyttävät harrastavan joko letkajenkkaa tai muita piirileikkejä. Jeesuslapsikin on jo menossa mukana, vaikkei ole vielä joulukaan. Itämaan tietäjätkin (tai kolme kuningasta) näyttävät jo löytäneen perille ja rokkaavat mukana, vaikka loppiaiseen on vielä aikaa.


Jonkinlainen talli tai karjasuojakin pitäisi tälle porukalle varmaankin pystyttää, ettei heidän tarvitsisi värjötellä ihan taivasalla. Mitä sanoisitte tällaisesta piparkakkusuojasta?


 Jos vain jossain välissä olisi sen verran aikaa, ja mieskin kotona, että ehtisi tuohonkin projektiin ryhtyä :)

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Jouluikkunoita ja -torttuja

Neidistä kenties kiehtovinta joulunaluspuuhaa on ollut ikkunatarrojen liimaaminen kuusen koristelun ja jouluvalojen ripustamisen ohella. Tällaiset jouluikkunat meiltä nyt sitten löytyy. Ensimmäinen on syntynyt äidin ja tyttären yhteistyön tuloksena olohuoneen sivuikkunaan ja toinen on lapsen itsensä koristelema lastenhuoneen ikkuna. Joskus aiempina vuosina olen kosritellut ikkunoita sapluunoiden ja lumisprayn kanssa, mutta lapsen kanssa tarrat ovat kätevämpiä. Sitä paitsi ne lähtevät huomattavasti helpommin pois ikkunoista joulun jälkeen.



Eilen teimme neidin kanssa myös vihdoinkin niitä joulutorttuja. Päätin kokeilla tällä kertaa täytteeksi Sunsweet-tyyppisiä, kuivattuja mutta meheviä luumuja hillon sijasta, jota sitäkin olisi yllätyksekseni lähi-Migroksesta löytynyt. Osaan laitoimme aprikoosihilloa ja loppuihin päätimme kokeilla nutellaa. Kaikista tuli tosi hyviä: luumuversiot maistuivat ihan aidoilta joulutortuilta, aprikoositäytteisetkin olivat nekin hyviä, mutta nutellatäytteiset veivät kielen mennessään! Niitä on pakko tehdä uudestaan vielä ennen joulua, että mieskin pääsee herkuttelemaan, hän kun ei voi sietää minkäänlaisia hilloja. Noin viisi vuotta sitten, kun ensimmäistä kertaa tarjosin hänelle joulutorttuja, hän kuvitteli täytteen olevan suklaata ja luumumarmelaadi oli hänelle karvas pettymys. Sittemmin samoin on käynyt myös eräiden Italian sukulaisten kohdalla. Niinpä ajattelin, että torttuja olisi kai hieman duunattava "italialaiseen makuun" sopivammaksi ja mietin, että mikä olisi sellainen takuuvarma maku, josta kaikki tykkäisivät. Ja siitä se ajatus sitten lähti...

perjantai 16. joulukuuta 2011

Tässä inspiraatioksi kuva kuusenkoristeesta, jollaisen käsistään kätevä voisi ommella ihan itse.


Työpöytäni laatikossa odottaa kokoelma värikkäitä huopatilkkuja. Nyt puuttuu vain hetki omaa aikaa, jonka voisi kuluttaa mukavasti näperrellen. Saa nähdä tuleeko sellaista ennen joulua...

Mies on tämän viikon työmatkalla naapurimaassa ja itse yritän selvitä arjesta kahden lapsen kanssa. Pikkumies on vastikään aloittanut kiinteät ruoat ja melkein samaan syssyyn alkoi nuha ja yskä, enkä nyt sitten tiedä, että onko viimeaikaisten iltaheräilyiden (pahimmillaan vartin välein) syy mahanpurut vai räkätauti. Kun on koko päivän ollut jo pienten palveluksessa, niin mielellään sitä viettäisi ihan omankeskistä laatuaikaa koneella tai kirjan parissa, kunhan saisi vain olla, mutta kun ei niin ei. Taitaa äitimuorikin jäädä ilman joululahjaa, kun en vaan ehdi edes nettikaupoissa (tai tavallisissakaan) browsettaa.

Kotona vallitsee kaaos, joulua en ole juuri ehtinyt valmistella. Tai no, leivoimmehan me neidin kanssa piimäkakun, mutta se on jo puoliksi syöty. Onhan siinä ainakin jouluiset mausteet. Tosin inkivääriä taisi hujahtaa taikinaan aika reilulla kädellä. En kehdannut kahvittelemaan poikenneelle ystävättärelle sitä edes tarjota. Onneksi hän toi mukanaan Dan Caken marmorikakun.

Pipareitakin olin ajatellut vielä paistaa, samoin joulutorttuja, tehdä porkkana- ja ehkäpä bataattilaatikkoakin. Lantut vastikään (joskus viime keväänä) löytänyt ja niihin ihastunut kälyni lupasi tehdä lanttulaatikon. Viimeksi ja ensimmäistä kertaa hän tarjosi sitä pääsiäisenä. Olikin ensimmäinen kerta, kun söin lanttulaatikkoa joulusesongin ulkopuolella. Hyvin maistui, vaikkei kyllä ihan samalta kuin perinteinen mummon laatikko. Koostumus oli jotenkin, hmm, totuttua karkeampaa.

Kälyni hehkuttaessa ensimmäisiä kertoja jostakin kummallisesta suomalaisesta vihanneksesta, jota hän kutsui nimellä rutabaga, en heti käsittänyt, että oli kyse lantusta. Hän kertoi, että siitä voi tehdä sitä, tätä ja tuota, ja että hänelle kerrottiin, että tuon vihanneksen nimi on suomeksi "rutabagaa". Tarkemman kuvailun perusteella käsitin, että kyseessä oli pakko olla lanttu. Käly kuuluu Genevessä jonkinlaiseen vihannesrinkiin, jolle toimitetaan säännöllisesti sekalainen kokoelma ajankohtaisia kauden vihanneksia. Usein joukossa on suhteellisen tuntemattomiakin kasviksia, esimerkiksi kasviksia, joita on käytetty ravinnoksi joskus menneinä vuosisatoina, mutta jotka nykyihminen on syystä tai toisesta unohtanut tai hyljännyt ruokavaliostaan.

Tätä kirjoittaessa pikkumies on herännyt jo neljä kertaa ja neitikin jo kaksi. Paras kai itsekin painua jo sänkyyn. Tästä taitaa tulla melkoisen kiireinen yö.

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Askartelimme neidin kanssa tänään Lucia-neidon. Päivän myöhässä, mutta kumminkin. Idea Lucian ulkomuotoon löytyi täältä, mutta toteutus on jälleen kerran hyvin vapaamuotoinen. Neiti halusi ehdottomasti Lucialle punaisen koltun ja vastusti hyvin kiivaasti äidin hullua ideaa palavasta kynttilästä Lucian kätösissä, koska neitohan siten polttaa itsensä. Ainoastaan mallikuvan näkeminen sai hänet toisiin aatoksiin ja hyväksymään kynttilän. Suu ja silmät ovat neidin ideoimat ja lähes kokonaan itse toteuttamatkin. Lankasuun paikalleen liimaamisessa neiti tarvitsi hieman apua.



tiistai 13. joulukuuta 2011

Kysymys

Antaisitko lapselle joululahjaksi Mäkkärin lahjakupongin?


maanantai 12. joulukuuta 2011

Outoja kuvia

Kävin läpi vanhoja luonnoksen asteelle jääneitä blogitekstejäni, jotka ovat syystä tai toisesta jääneet julkaisematta. Tämäkin on roikkunut luonnoksissa jo puolitoista vuotta... Sirokko haastoi keväällä 2010 bloggaajat postaamaan outoja blogia varten otettuja mutta julkaisemattomia valokuvia. Ja onhan noita tullut räpsittyä... Näitä olisi varmasti enemmänkin niin koneella kuin ulkoisella kovalevylläkin, ja varmasti uudempia ja oudompiakin löytyisi, jos vain joskus olisi aikaa käydä kansioita selailemassa...



Viesti


Keskieurooppalainen tie


Tolppa



Naapurin lautasantenni


Osoite


Taksi


Muovipussipyykkiä Kroatiassa


Nainen Valenciasta


Valencialainen pajunkissamummo

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Valkoinen joulu

Kaksi vuotta sitten meillä oli valkoinen joulu.


Samoin vuosi sitten Suomessa.


Vuodenvaihteen 'pakkasukot':


Tänä vuonna joulu on todennäköisesti vihreä.

lauantai 10. joulukuuta 2011

Eräänä marraskuisena päivänä...

...mies meni ties minkä tarjouksen perässä paikalliseen kauppakeskukseen, mutta kotiutuikin sieltä tällaisen symppiksen tonttulyhdyn kanssa. Olisipa kiva laittaa tuo keskelle valkoisena hohtavaa lumihankea, vaan taitaapa jäädä haaveeksi vain. Mutta sopiihan tuo nurmikollekin, onhan se joulun väri vihreäkin.


perjantai 9. joulukuuta 2011

Tonttuteema jatkuu

Viime pääsiäisen aikoihin askartelimme esikoisen kanssa vessapaperirullan hylsystä pääsiäispupun. Se teki esikoiseen niin lähtemättömän vaikutuksen, että sen jälkeen hylsyistä olisi pitänyt aina askarrella vain pupuja. Nyt joulun alla ehdotin, että voisimme vaihteeksi kokeilla tehdä vaikkapa tontun. Neiti valitsi vastuualueikseen liiman annostelun ja kasvojen "piirtämisen" kiilleliimalla. Partaa neiti ei tontulle halunnut, mutta kädet piti kuulemma olla. Kas tässä lopputulos:


torstai 8. joulukuuta 2011

Olimme eilen fondueillallisella miehen työkaverin luona ja saimme sieltä mukaamme tällaiset söpöt joulumaistiaiset. Tontun päänä on pikkuinen suklaasuukko, parta, nenä ja lakki ovat marsipaania. Hauska idea :)


En sitten viettänytkään koko iltaa pikkumiestä imettäen ja heijaten. Pikkuinen ehti autossa nukahtaa, mutta heräsi heti, kun olimme saaneet päällysvaatteet riisuttua. Ensimmäinen kymmenminuuttinen meni oikein hyvin, poika naureskeli ja hymyili. Sitten muut vieraat alkoivat saapua ja liian lähelle tunkeneet tuntemattomat kasvot säikäyttivät pikkuisen ja hän parahti paniikinomaiseen itkuun, jolle ei ollut tulla loppua. Ei auttanut huoneen vaihto, ei hyssyttelyt, sylittelyt, tutti, rinta, laulaminen, pomputtaminen, heijaaminen, poika vain rääkyi... Minuutit tuntuivat tunneilta kun yksinäni poikaa rauhoittelin ja kirosin sitä, että oli tullut illalliskutsu hyväksyttyä. Lopulta emäntä saapui tarkistamaan tilanteen, sanoi pari rauhoittavaa sanaa ja oli lähteä pois huoneesta, kun pikkumies yhtäkkiä lopetti itkemisen, ihan tuosta vaan yllättäen. Katsella killitteli emäntää, ympäröivää huonetta tavaroineen ja minua, ihan niin kuin ei mitään hätää olisi koskaan ollutkaan. 

Syötin pojan, laitoin vaunukoppaan ja sinnehän tuo simahti samantien. Muut olivat jo ehtineet sillä välin aloittaa ruokailun, mutta hyvin ehdin vielä mukaan, onneksi. Pari kertaa sain käydä tuttia laittamassa pikkuisen suuhun, mutta kolmannen kerran herättyään hän ei enää halunnutkaan jäädä vaunukoppaansa pötköttelemään. Istutin pojan isänsä syliin, josta hän hetken tarkkaili vieraita kasvoja, ennen kuin päätti, etteivät ne niin pelottavia olekaan. Hymykin jo pyrki kasvoille. Suostui jopa istumaan parin miehen miespuolisen kollegan sylissä pitkät tovit, vaikka aina silloin tällöin varmistikin, että äitikin on edelleen paikalla. 

Kaikenkaikkiaan ilta oli oikein onnistunut alun itkuepisodia lukuunottamatta. Niin mukavaa meillä oli, että saavuimme kotiin vasta yhden maissa yöllä. Poika heräsi kotiutumisen yhteydessä, mutta syötyään simahti nopeasti omaan sänkyynsä ja kilttinä poikana antoi meidän nukkua melkein puolikymmeneen :) Harvinaista herkkua.

keskiviikko 7. joulukuuta 2011

Sarjassamme kummallisia joulukoristeita: kynttilänjalka, joka on liian pieni tuikulle ja liian kiikkerä muunlaisille kynttilöille. Enkä edes ostanut tätä 2 frangin kaupasta, vaan Manorista... Mitäköhän muuta tuohon kuppiin voisi laittaa?


tiistai 6. joulukuuta 2011

Pyhä Nikolaus muisti esikoista tänään parilla eilen koristellun kuusen alle jättämällään suklaanamusella. Leikkikouluun heppu oli kuulemma vienyt lapsille pandoroa ja hedelmiä. Mitä hedelmiä, sitä neiti ei suostunut kertomaan. Kotiin hän toi tämän askartelemansa San Nicolaon. Opettaja on tainnut avustaa toteutuksessa aika paljonkin :)


Olin aikonut viritellä tänään siniristiliput parvekkeen kaiteeseen ja ikkunoihin, ehkä sytyttää pari kynttilääkin itsenäisyyspäivän kunniaksi. Mutta pitkä iltapäivä ja ilta yksinään kahden väsymystään kiukuttelevan lapsen kanssa vei mehut enkä jaksanut vaivautua. Pukujakin vilkaisin vain pikaisesti iltapäivälehden nettisivulta, ei vaan jaksa. Lasissakin kuplii ainoastaan Sprite.

Taidanpa mennä ajoissa nukkumaan ja kerätä voimia huomisiltaa varten. Miehen työkaveri on kutsunut meidät ja muutaman muun pariskunnan nauttimaan juustofondueta luokseen pitkän viikonlopun kunniaksi: täällä torstai on pyhäpäivä ja perjantaikin monilla vapaa. Leikkikoulukin on suljettu. Lapset on myös kutsuttu, mutta ainakin esikoisen taidamme parkkeerata isovanhempiensa luokse: tänäänkin neiti oli valmis yöunille jo ennen seitsemää. Pienempi on varmaankin otettava mukaan jo ihan siitäkin syystä, ettei hänelle kelpaa tuttipullo. Näenkin jo itseni viettämässä iltaa isäntäparin vierashuoneessa pikkumiestä rauhoitellen, heijaten ja imettäen... Voisikohan sitä vain jäädä suosiolla kotiin?

maanantai 5. joulukuuta 2011

Joulukoristeiden aika! Tällä viikolla koristelemme joulukuusen jahka saan raivattua sille tilaa olohuoneen nurkkaan. Lapsuudenkodissa ja mummolassa kuusi koristeltiin yleensä vasta aatonaattona tai aattoaamuna, ehkä siksikin kun kyseessä oli ihan oikea kuusi, mutta täällä muovikuusien maassa on tapana koristella kuusi jo hyvissä ajoin, jo joulukuun ensimmäinen päivä tai vähintäänkin kuun alkupuolella.


Pöllökoristeen malli löytyy täältä, itse leikkasin osat lopulta vapaalla kädellä (tulipahan ainakin kotikutoisennäköinen koriste), kun neiti ehti leikkaamisvimmassaan tuhota tulostamani paperimallin. Täytteenä on silputtuja sukkahousuja, vanupussukka kun on kadonnut johonkin kaapinperälle... 

sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Pandoron aika! Tänä vuonna hamstrasimme tätä jouluherkkua Italiasta jo hyvissä ajoin. Ensimmäinen on jo melkein syöty... Olemme tyytyneet näihin markettiversioihin, vaikka luultavasti leipomoista saisi tuoreempaa ja vielä monin verroin parempaa! Mies pitää erityisesti näistä suklaatäytteisistä ja -päällysteisistä pandoroista, itselleni kelpaa kyllä suklaatonkin versio, samoin kuin pandoron serkkukin, se kenties kuuluisampikin jouluherkku eli panettone. Miehelle jälkimmäinen ei maistu ollenkaan, on kuulemma liian kuivaa, ja canditi, siis ne kuivatut/sokeroidut hedelmänpalaset, rusinat ynnä muut ovat hänen mielestään ihan yök.

lauantai 3. joulukuuta 2011

Kun piazza Riforman ja piazza Manzonin rajamailla lapsille jaetut suklaaleivät loppuivat heti kesken, enkä jaksanut vaivautua käyttämään kyynärpäätaktiikkaa muutaman ilmaisen napolitainsin tähden, toisin kuin niin monet muut vanhemmat, sai neiti valita Manorista haluamansa maksullisen herkun. Ilman ryysistä. Kukkaro keveni vajaalla viidellä frangilla, mutta säästyimmepä mustelmilta ja mielipahalta.


perjantai 2. joulukuuta 2011


Joulukalentereiden aika

torstai 1. joulukuuta 2011


Jouluvalot syttyivät.