sunnuntai 4. joulukuuta 2011

Pandoron aika! Tänä vuonna hamstrasimme tätä jouluherkkua Italiasta jo hyvissä ajoin. Ensimmäinen on jo melkein syöty... Olemme tyytyneet näihin markettiversioihin, vaikka luultavasti leipomoista saisi tuoreempaa ja vielä monin verroin parempaa! Mies pitää erityisesti näistä suklaatäytteisistä ja -päällysteisistä pandoroista, itselleni kelpaa kyllä suklaatonkin versio, samoin kuin pandoron serkkukin, se kenties kuuluisampikin jouluherkku eli panettone. Miehelle jälkimmäinen ei maistu ollenkaan, on kuulemma liian kuivaa, ja canditi, siis ne kuivatut/sokeroidut hedelmänpalaset, rusinat ynnä muut ovat hänen mielestään ihan yök.

2 kommenttia:

Ciacy kirjoitti...

Hyvàn nàkòinen tuo tartufone...Itse en tuollaista ole nàhnyt. Panettonet ei kyllà muutenkaan ole minun makuuni....Samoilla linjoilla menen miehesi kanssa, ettà liian kuivaa kamaa on...Tosin jos maitoon kastelen niin sitten maistuu kuivempikin kakku :D

Elvira kirjoitti...

Meillä mies kastelee maitoon vain keksit, ei kakkuja :D

Yleensä, kun jouluaterian päätteeksi tai Santo Stefanona panettoneja ja pandoroita syömme appivanhempien kotona, niin heillä on tarjolla sellaista vaaleaa kastiketta, jolla niitä kakkupalasiaan kuorruttavat. On sillä kai jokin nimikin. Omaan makuuni se on liian vahvaa ja syönkin nuo kakut mieluiten ihan paljaaltaan.