Deadline lähestyy

Viime aikoina en taas sattuneesta syystä ole juuri ehtinyt blogimaailmassa pyöriä. Viime viikolla lomailimme Alto Adigessa (Etelä-Tirolissa) ja Itävallan puolella Innsbruckissa. Tällä viikolla minut on pitänyt kiireisenä uuden kotimme pintamateriaalien ja keittiön värimaailman pohtiminen, sillä sitovat päätökset pitäisi olla tehtynä ensi viikkoon mennessä. Kauhean hankalia valintoja, varsinkin kun en pääse yksinäni päättämään, vaan pitäisi löytää kompromissiratkaisuja, jotka miellyttäisivät niin itseäni, miestä kuin anoppiakin. Appiukolle onneksi kelpaa mikä vain.

Niin, en ole tainnut täällä mainostaakaan, että jouduimme toistaiseksi kuoppaamaan talohaaveemme ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että toiveiden taloa tai tonttia ei löytynyt meille sopivaan hintaan havittelemaltamme alueelta. Rahkeemme eivät vain yksinkertaisesti riitä 800.000 frangin lainaan. Olenhan jo muistanut mainita, että täällä Ticinossa tonttien, talojen ja asuntojen hinnat ovat pilvissä, vaikka tämä eräänlainen periferiakantoni onkin ja vaikka palkatkin ovat täällä alhaisia moneen muuhun kantoniin verrattuna. Vuokralla asuminen onkin todella yleistä. Mutta siinä vaiheessa kun vuokralainen maksaa asunnosta lähes kaksi kertaa sen verran kuussa kuin "asuntolainalainen", niin vuokralla asumisen mielekkyyden kyseenalaistanee jo itse kukin.

Oman talon sijasta joudumme vielä toistaiseksi tyytymään uuteen kerrostaloasuntoon, tosin emme sitäkään ostaneet itse, vaan se on asunto, jonka appivanhemmat ovat ostaneet itselleen eläkepäiviään silmällä pitäen. He eivät kuitenkaan itse ole vielä omasta kotitalostaan pois muuttamassa, joten tarjosivat sitten asuntoa meille sopuhintaan vuokralle. Koska vuokra tulee olemaan huomattavasti nykyistä halvempi ja asuinaluekin monessa mielessä parempi, ei meidän tarvinnut kovinkaan pitkään miettiä mitä tehdä. Saammepahan säästöön rahaa sitä unelmien omakotitaloa varten.

Pääsemme vaikuttamaan itse muun muassa asunnon pintamateriaaleihin, mutta ymmärrettävistä syistä myös anopilla on oma sanansa sanottavana, olkoonkin, että hänen kälynsä huomautti, ettei asunnon tarvitse anoppia miellyttää siinä vaiheessa, kun hän sinne vihdoin tulee muuttamaan, vaan badantea. Ongelma on sellainen, että anoppia miellyttää kyllä modernimpikin tyyli, mutta myös arte povera ja heidän sisustuksensa ja huonekalunsa ovatkin yhdistelmä näitä. Itse taas pidämme modernista, lineaarisesta ja pelkistetystä, siis melko minimalistisesta sisustuksesta.

Asunnon värimaailmasta on siis pakostakin tulossa melkoisen neutraali (onneksi), jotta se miellyttäisi meitä kaikkia. Laattalattioiden, kylpyhuoneiden ja keittiön värit valikoidaan mitä luultavimmin näistä kuvien vaihtoehdoista. Makuuhuoneisiin on tulossa valkoöljytty tammiparketti. Kuvat jäivät aika tummiksi, enkä viitsi niitä paljon editoida, etteivät värit kovasti vääristy, mutta ehkä noista jonkinlaisen käsityksen saa.

Näistä keraamisista laatoista on kylpyhuoneeseen ehdolla valkoinen ja tummanharmaa (Gazzini White ja Smoke).

Keittiöön olisivat väreistä vahvasti ehdolla tummanruskea ja hiekkabeige, vaikka henkilökohtaisesti pitäisin enemmän esimerkiksi luonnonvalkoisesta ja harmaan sävyistä. Anoppi toivoisi valkoista keittiötä jollakin iloisella tehostevärillä (tai vaaleankeltaista) ja mies taas ei missään nimessä halua valkoista keittiötä, vaan ennemmin vaikka punaisen tai keltaisen. Itse en halua keltaista ja anoppi taas ei voi sietää punaista, joten vaaka on nyt sitten kallistunut noihin ruskean sävyihin, jotka neutraaliudessaan miellyttävät kaikkia. Tosin mies haluaisi kaksiväriset kaapistot ja anoppi yksiväriset, itselleni se on oikeastaan aivan sama. Sisustuslehdissä paljon viljelty mustavalkoinen keittiö ei onneksi sytytä meistä ketään.

Järjellä ajateltuna lienisi parasta antaa anopin valita keittiö, niin hänelle ei jäisi ainakaan sitten mitään hampaankoloon eikä tulisi jälkikäteen sanomista, mutta sitten taas toisaalta kauhistuttaa antaa hänelle vapaat kädet, jos lopputulos olisikin sitten täysin oman maun vastainen...

Onneksi jotain on sentään jo saatu päätettyä: Kaapistot tulevat olemaan Sanitas-Troeschin perusmallistoa (Soft), työtaso laminaattia (anoppi ei pidä kivitasoista) ja välitilaan tulee lasia, joka osoittautui jopa edullisemmaksi vaihtoehdoksi kuin perinteiset kaakelit. Ja on vielä kaiken lisäksi paikallisen yrityksen Galvoluxin tuote (Acilux). Lasia harkitsimme myös työtasoon kvartsiitin ja laminaatin ohella, mutta mies ei sitten loppupeleissä ollut vakuuttunut tuon ratkaisun toimivuudesta.

Kovasti olen viime aikoina surffaillut netissä ja selaillut sisustuslehtiä löytääkseni keitttiövinkkejä, erityisesti mitä tulee keittiön värimaailmaan, mutta vielä ei ole tullut vastaan sellaista täydellistä unelmieni keittiötä (moderni, neutraali ja harmoninen värimaailma).


Olisiko kenelläkään vinkkejä hyvistä nettisivuistoista? Minkälaisista keittiöistä te pidätte? Millainen olisi unelmiesi keittiö?

Kevättä ilmassa

Parina edellisenä päivänä olemme saaneet nauttia pikkuneidin kanssa ihanan keväisistä lämpötiloista ja poutasäästä. Toissapäivänä bongasimme puistokeikan yhteydessä ensimmäiset voikukat joentörmältä. Itkupajutkin kauniisti jo vihertävät ja useat pensaatkin kukkivat, muun muassa kirkkaankeltainen forsythia. Harmi, ettei ole tullut otettua kuvia!

Rantapuistossa törmäsimme portugalilaisen talonmiehemme rouvaan ja lapsiin. 10- ja 8-vuotiaat lapset kelpasivat pikkuneidille leikkikavereiksi paremmin kuin hyvin. Yhdessä leipoivat hiekkakakkuja ja -voileipiä ja hautasivat ajopuun rantahiekkaan. Tai no, tylleröinen lähinnä lumoutuneena vierestä tarkkaili isompiensa puuhia. Mamma sai kerrankin rauhassa juoruta.

Selvisipä siinä sitten, että naapurissa on kosteusongelmia. Nyt peukut pystyyn, että meille ei vain niitä tule! Edellisessä asunnossa ulkoseinissä ja nurkissa home rehotti, kun sisäilma oli niin kosteaa. Ratkaisuksi tarjottiin uutta maalipintaa ja entistäkin tiheämpää tuulettamista...

Asuntoa vaihtaessamme toiveissamme oli, että moisesta viheliäästä ongelmasta ei tarvitsisi enää kärsiä. Vartavasten valitsimme asunnon uudesta kerrostalosta, jossa (toivonmukaan) ovat seinien lämmöneristykset ja huoneiston ilmanvaihdot nykyaikaisten standardien mukaiset, tai siis lähinnä nuo ensinmainitut, sillä ilmanvaihtohan hoituu täällä edelleen pääasiassa ikkunat avaamalla ellei liesituuletinta ja ikkunattoman kylpyhuoneen sähköistä ilmanvaihtoventtiiliä (valot päälle, venttiili hurahtaa käyntiin) lasketa. Edellisessä, 30-luvulla rakennetussa talossa paksut kiviseinät olivat äärettömän kylmät syksyisin ja talvisin. Siinä sitä olikin sitten pähkäilemistä, että jättäisikö sitä pyykit vai itsensä pesemättä vaiko ruoan laittamatta, ettei ylimääräinen ilmankosteus tiivistyisi ulkoseiniin ja entisestään viilliinnyttäisi rehottavaa homerihmastoa.

Eilen postilaatikkoon kannetussa vuokralaisten yhdistyksen lehdykässä sattui sopivasti olemaan aukeaman kokoinen juttu asuntojen kosteus- ja homeongelmista. Sen mukaan Sveitsissä yksi asunto neljästä kärsii näistä ongelmista. Vaikuttaapa olevan todella yleinen ongelma täällä.

Kosteusongelmista puheenollen, tänään satoi lähes koko päivän ja kevään ensimmäinen ukkosmyräkkäkin koettiin. Ruukkunarsissit saivat kyytiä ja navakka tuuli lennätti myös puutarha- tai siis terassitonttuamme sillä seurauksella, että lakki katkesi. Kaatosade vei yhteispihalle kylvetyt ruohonsiemenet mennessään, jälleen kerran. Täällä vaikuttaa olevan aina joko liian kylmää, kuumaa tai sateista, jotta nurmikko lähtisi kunnolla kasvamaan.

Sateen tauotessa kello viiden aikoihin suuntasimme ulos happihyppelylle isoja lammikoita ihmettelemään. Pikkuneiti kokeili kenkäparinsa vedenpitävyyttä tietenkin heti ensimmäisessä lätäkössä (ei tullut yllätyksenä) sillä seurauksella, että sukat kastuivat (eipä yllättänyt tämäkään). Kai sitä pitäisi pikkuhiljaa hommata neidille omat kumpparit... Mummi antoi lantsarirahaa jo viime kuussa ja nokialaisia käytiin Cittarissa katselemassa, mutta matkalaukussa ei lopulta muka ollut niille enää tilaa...

Sunnuntaina suuntaamme Italiaan erääseen agriturismoon anopin 60-vuotislounaalle. Lahjakysymys ratkaistiin lopulta niin, että yhdistimme varamme apen ja kälyn kanssa. Jälkimmäinen on käynyt ostamassa synttärisankarille jonkinlaisen hienommanpuoleisen korun. Lippuja La Scalaankin harkittiin, anoppi kun ei ole siellä vielä käynyt, mutta päädyimme kuitenkin lahjoittamaan jotain konkreettisempaa, anopin lahjapreferenssit tuntien. Täytyy vain toivoa, että kälyn valinta on osunut nappiin. Vaikka onhan anopilla jo kokemusta lahjojen vaihdosta jälkikäteen, että eipä sekään lopulta mikään katastrofi olisi, kai :)