Näytetään tekstit, joissa on tunniste hömppää. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste hömppää. Näytä kaikki tekstit

maanantai 1. marraskuuta 2010

Liian vanha?

Olenkohan tulossa vanhaksi? 

Italian Big Brother eli Grande Fratello ei voisi tänä vuonna vähempää kiinnostaa. Itse asiassa viime keväänäkin GF:n ainoa valopilkku oli Mauro Marin, joka lopulta veikin koko potin. Olen kyllä istunut tänä syksynäkin maanantai-iltaisin television ääressä, mutta on tökkinyt ja pahasti.

Big Brotherin tapaisia "reality"-ohjelmiahan tulee aina parjata. Kukaan ei niitä tunnusta katsovansa, mutta silti ne keräävät ilmeisesti sen verran katsojia ja mainostajia, että niitä on kannattavaa näyttää. Minua GF on auttanut ymmärtämään italian puhekieltä (ja aikoinaan Espanjan Gran Hermano espanjaa), tutustuttanut myös erilaisiin murteisiin, opettanut ilmauksia, joita ei oppikirjoista löydy ja ehkä jollain tasolla olen oppinut myös jotain italialaisista (nuorista aikuisista), vaikkei kilpailijoita millään ilveellä taida voida keskivertoitalialaisina pitääkään. Kilpailijoiden tyylit ja vaatteetkin ovat kiinnostaneet ja keskinäiset suhteet, ns. romanssit eivät niinkään. 

Mutta nyt vaikuttaisi hieman siltä, että tämä formaatti alkaa kyllä olla aikansa elänyt, tapahtumat ennalta-arvattavissa, "hahmot" aina niitä samoja. Ei todellakaan jaksa enää kiinnostaa. Vai onkohan vain kyse siitä, että olen itse perheellistynyt, ikää on tullut, mielenkiinnonkohteet vaihtuneet, että olen syntynyt eri vuosikymmenellä kuin suurin osa kilpailijoista, etten enää vain yksinkertaisesti kuulu ko. ohjelman kohdeyleisöön?

Tänä vuonna mukaan on valittu samat tyypit kuin viime vuonna ja sitä edellisenä: "tettona", pikkutakki-sikari/piippumies, kävelevä plastiikkakirurgian mainos, isänsä menettänyt ja sen seurauksena traumatisoitunut nuori nainen, ei-niin-laiha fashion victim, ulkomailla asuva italiaano, yli-innokas pojankloppi, joka rakastaa naisia, monta roomalaista sekä napolilaista, pakolliset kiintiötyypit pohjoisesta ja etelästä, monta samasta muotista olevaa nuorta miestä, joita ei erota toisistaan ja joiden nimiä kukaan ei muista... 

Uutuuksia (ainakin muistaakseni, korjatkaa, jos olen väärässä): 

- lapsensa tämän isän hoiviin jättänyt nuori nainen 
- mies, joka valitsi ennemmin GF:n kuin arjen jakamisen raskaana olevan kumppaninsa kanssa (molemmat kilpailijat kertovat tulleensa GF:ään taatakseen lapsilleen paremman tulevaisuuden, häh?)
- edesmenneen ma fia rikollisen kunnollinen(?) poika (GF 11:n voittaja-ainesta?) 
- miespuolinen escort (ehkä Italian rumin ammattigigolo? Ainakin maailman epäseksikkäimmällä äänellä varustettu!)

Tänä vuonna paria poikkeusta lukuunottamatta kilpailijat ovat kaikki suhteellisen hyvännäköisiä, tavallisia pullukoita pulliaisia ei juuri joukossa ole. Vaikuttaa siltä, että ulkonäkö on ollut yksi tärkeä kriteeri kilpailijoita valittaessa. Voihan käydä tietenkin niin kuin aiempina vuosina, että kilpailijat jaksavat aluksi pitää huolta ulkoisesta olemuksestaan ja myöhemmässä vaiheessa totuus paljastuu: meikkikerrokset ohentuvat, takapuolet leviävät, mahat kasvavat, lihakset surkastuvat ja huomataan, että eivätpä nuo nyt niin kummoisia olekaan. Mutta siltikin olisi mukavaa vaihtelua nähdä joskus GF:ssä ihan tavallisennäköisiäkin ihmisiä (taitaa olla Italiassa ihan mahdoton ajatus?) tai vaikkapa useampikin niistä GF:ään pyrkineistä kummajaisista, joiden castingeille nauretaan Mai dire grande fratellossa. Nykyisellään GF on alkanut muistuttaa turhistakin turhinta kauniiden ihmisten Uomini e donne -senssiohjelmaa...

Mai dire grande fratello onkin itse asiassa GF:ää mielenkiintoisempi ohjelma, jossa nauretaan kilpailijoiden kustannuksella, heidän toilailuilleen, yleistiedon puutteelleen, italian kielen osaamattomuudelleen, melkein mille vain. Ohjelma näyttää myös paljon sellaista mitä varsinaisesta GF:stä sensuroidaan ja kilpailijoista saa usein aivan erilaisen kuvan kuin jos seuraisi vain GF:ää.

Ärsyttävintä Italian BB:ssä on se, että kilpailijoiden perheet, tyttö- sekä poikaystävät raahataan studioon, tapaamaan kilpailijoita ja muutenkin talon ulkopuolista elämää ja suhteita käsitellään ihan liiaksi sen sijaan, että keskityttäisiin talon sisäisiin tapahtumiin. Vaikka pitäisihän minun kai ymmärtää, että Italiassa la Famiglia on tärkeä. Ei ole ihan samantekevää millaisesta perheestä tulet, kenen lapsia olet.

Kaiken huippu taitaa kuitenkin olla se, että studiossa istuu juorulehtimies antamassa kilpailijoille ohjeita siitä, kuinka näiden tulisi elämänsä elää, ja tuomitsemassa näiden tekoja. En ole vastaavaa nähnyt suomalaisessa, brittiläisessä tai edes espanjalaisessa versiossa.

Tänään olisi jälleen GF-ilta. Saa nähdä jaksanko vielä vaivautua.


Grande Fratello 11, maanantaisin noin klo 21.10, Canale 5

perjantai 9. heinäkuuta 2010

Kupista asiaa

Eilen pikkuneiti nukkui kerrankin useamman tunnin päiväunet eikä mamma oikein tiennyt kuinka olisi saanut aikansa kulumaan, odotteli vaan, että jokohan kohta heräillään - kunnes tuli katsoneeksi kädessään olevaa kahvimukia.

Joitain kuukausia sitten Stazzy esitteli mukikokoelmiaan, Bisquits puolestaan raotteli astiakaappinsa ovea enemmänkin ja haastoi muut bloggarit tekemään saman. Jo silloin ajattelin, että voisin itsekin huvin vuoksi esitellä sekalaisen mukikokoelmamme sitten joskus kun on aikaa.

En kerää mitään tiettyä astiasarjaa, vaikka ennen jokaista Suomen reissua haaveilenkin Arabian lautasista ja kupeista. Ensinnäkin, en ole osannut päättää mitä sarjaa kerätä. Sen tulisi tietenkin olla sellainen johon ei heti kyllästyisi, jollain tapaa yksinkertainen ja ajaton, mutta joku juju siinä saisi kuitenkin olla.

Toinen mutta on suomalaisten astioiden hinta. Nuoruusvuosilta ja opiskeluajoilta on jäänyt päälle jonkinlainen köyhäilyvaihde. Miksi maksaa jostain esineestä mansikoita, jos kelpoja edullisempiakin versioita on tarjolla...? Mieheni aina kuittailee pihiydestäni, mutta loppupeleissä tulee itsekin melko usein tuijottaneeksi hintaa.

Toistaiseksi syömme Ikean Färgrik-lautasilta. Halusin valkoiset, mutta mies yllätti minut ostamalla vihreät. Pidän kyllä lehmuksenvihreästä värinä paljonkin, mutta ruokani söisin mieluiten valkoiselta lautaselta. Färgrik-lautaset ovat ihanan muotoisia, mutta mielestäni hieman turhan suuria ja raskaitakin arkikäyttöön.

Ja sitten niihin kuppeihin. Kuten tulette näkemään, niin ne ovat aikamoista sekametelisoppaa...


Hellyyttävät rakkausmuumit. Ihka ensimmäiset yhteiset astiamme vuodelta 2006.



Aamukahvini juon useimmiten näistä mukeista... Kahvimukini pitää siis olla mahdollisimman suuri! Juon edelleen aamuisin pääasiassa suomalaista kahvia. Hätätapauksessa kelpaavat myös Ikean kahvilaadut tai Italiassa myytävä caffè americano.


Tämä muki on ykkösinhokkini. Ainoa hyvä asia on sen suuri koko (ks. edellä). Raskausaikaisen kokopäiväpahoinvointini myötä pelkkä mukin näkeminenkin teki minut vieläkin huonovointisemmaksi. Raskauspahoinvointi tuli ja meni, mutta mukin näkeminen saa minut edelleen yökkäilemään!


Italialaiset kahvilaadut on parempi nauttia astetta pienemmistä kupposista, vaikkapa tästä ihan kelvosta mainoskupista.



Ehdin järkyttää monta vierasta tarjoilemalla heille kahvia heidän mielestään jättimäisistä kupeista, ennen kuin otin opikseni ja ostin espressokupit. Ne tuli sitten hankittua julmetussa kiireessä italialaisesta automarketista juuri ennen vieraiden tuloa. Tuli valittua ne vähiten rumat... Sittemmin on tullut vastaan kauniimpiakin.


Näistäkin on juotu kahvia(kin)...


Nämä söpöläiset löytyivät viime vuonna Krkin saarelta Kroatiasta. Loman ajan niissä valmistettiin pikkuneidin pika-aamupuurot ja hörppäsipä mamma niistä silloin tällöin Nestlen murukahvitkin pahimpaan kofeiininpuutokseen. Kotona näistä on nautittu lähinnä teetä.


Neve ja Glitz... Muisto Torinon olympialaisista.





Osa siippani lätkäaiheisesta mukikokoelmasta.


Lahjaksi saatua...


...ja matkamuistoksi ostettua. Oikealla muki San Franciscosta. Homer-mukin mieheni on saanut lahjaksi naispuoliselta opiskelukaverilta yliopistoaikoinaan.

torstai 19. marraskuuta 2009

Murre testissä

Edelleen toipilaana, mutta ei nyt oikein innosta enempää saparohännästä kirjoittaa.


Pippurin blogissa oli tänään tällainen kiva murretesti: 


Kirjoita lauseet niin kuin sanot ne:

*Siskoni punainen mekko mahtuu myös minulle.
*Tarvitsetko apua kirjoitustehtävässä, jonka maantiedon opettaja antoi?
*Hyvä on, tehdään niin kuin sinä ehdotit.
*Isäni äiti sanoi hakevansa meidät noin kello 17.45.
*Matkustinkin Helsinkiin linja-autolla koska myöhästyin junasta.
*Oletko nähnyt missään isoveljeni matkapuhelinta?
*Ostitko sen hameen minkä näimme viime viikolla Hennes&Mauritzissa?



- Mun siskon punanen mekko menee mulleki.
- Tarviitko apuu siinä mantsan open antamas kirjotustehtävässä?
- No okei, tehään niinku sä ehotit.
- Meijän mummo sano hakevansa meijät siin varttii vaille kuus.
- Meninki Helsinkii bussilla, ku missasin junan.
- Ootko nähny missää mun isoveljen kännyä?
- Hommasitko sen hameen, joka me nähtii viime viikol Henkkamaukassa?

perjantai 30. lokakuuta 2009

Wikiavusteista syväluotausta

Sirokon blogissa oli tänään harrastettu Wikipedia-avusteista itsensä syväluotausta. Pakkohan tätä oli kokeilla! Jos joku muukin innostuu, niin homma toimii niin, että jokaisen kysymyksen kohdalla klikataan wikin vasemmassa laidassa olevaa ’satunnainen artikkeli’ –nappia. =)



Mitä pelkäät?
Ipanapa 2:sta. Tämä lasten musiikkikokoelmalevy nostattaa hiuksia!

Mitä ottaisit mukaasi autiolle saarelle?
Yayoi Kusaman. Kusama on japanilainen nykytaiteilija, joka on kärsinyt lapsuudestaan saakka psykoottisista oireista. Hän lähti vuonna 1973 omasta tahdostaan psykiatriseen hoitolaan, jossa jatkoi taiteellista työskentelyään. Kusama on psykiatrisista ongelmistaan huolimatta maailmanlaajuisesti arvostettu taiteilija, jolle myönnettiin vuonna 2006 Praemium Imperiale. Aivan täydellistä seuraa autiolla saarella varmasti siis...

Mitä haluaisit häälahjaksi?
Veli kuun,
Pepe Laaksosen toistaiseksi ainoan soololevyn, joka julkaistiin vuonna 1988 vinyylilevynä eikä sitä ole myöhemmin uudelleenjulkaistu. Tämähän on ihan selvästi keräilyharvinaisuus!!! Eli ihan must vanhalle Dingo-fanille!!!

Mitä palvot?
17 Again-komediaelokuvaa. Pääosissa esiintyvät Matthew Perry ja Zac Efron. Elokuva kertoo 37-vuotiaasta miehestä, joka nuortuu 20 vuotta ja palaa opiskelijaksi lukioon, jossa opiskelevat myös hänen omat lapsensa. Hmm, näen usein painajaisia siitä, että olen palannut lukioon. Ja komediaelokuvatkaan eivät ole oikein minun juttuni…

Mistä näet unta ensi yönä?
Kenshistä. Kenshi on Mortal Kombat tappelupelisarjassa seikkaileva hahmo, joka vaeltaa Earthrealmissa etsien taidoilleen sopivia vastustajia. Hän tapaa useita taistelijoita lyöden heidät maahan ja toivoen saavansa enemmän haastetta. Kuulunkohan Kenshin vastustajiin vai liittolaisiin…??? Selvinnee siis ensi yönä.

Mitä ostaisit, jos sinulla olisi varaa?
Tuija Ernamon. Pitäähän sitä ainakin yksi komedienne omistaa…

Mistä aiheesta kirjoittaisit kirjan?
Pellingistä. Kylä ja saari Porvoon saaristossa noin 30 kilometrin päässä Porvoon keskustasta. Ympärivuotisia asukkaita on noin 260, joista 95 % on ruotsinkielisiä. Varhaisin Pellingin saaristoa koskeva tieto on Ruotsin kuningas Kaarlen Pellingissä kirjoittama kirje vuodelta 1411 Viipurin linnan komentajalle. Asutuksen oletetaan tulleen pääsaarille vuosien 1000 ja 1250 välillä. Tove Janssonilla oli kesäpaikka Pellingissä Klovharun saaressa. Pellingin saareen pääsee lossilla. Kyllähän tällaisesta aiheesta kannattaa kirja kirjoittaa!

Mitä keräilet?
Viillokkeja (ransk. fricassée) eli keitetystä lihasta leikattuja viipaleita, jotka tarjotaan lihan keitinliemestä munankeltuaisella suurustamalla valmistetussa kastikkeessa. Alkaa pikkuhiljaa olla vitriini näitä pullollaan :P

Mihin paras muistosi liittyy?
Ostrobotniaan eli Bottalle tietenkin :D Rakennuksessa on ravintolarypäs, johon ovat kuuluneet vuodesta 1985 lähtien ravintola Manala, St. Urho’s Pub ja erityinen juhlakerros. On tullut siellä jokunen kerta juhlittua opiskeluaikoina…

Turhin tietämäsi asia?
Naantalin helluntaiseurakunta on helluntaiherätyksen piiriin kuuluva naantalilainen seurakunta, joka syntyi vuonna 1986. Tätä ennen Naantalin helluntailaiset olivat kuuluneet turun Helluntaiseurakuntaan. Seurakunnan hengellisestä johdosta vastaa vanhimmisto ja aineellisista asioista vastaa rekisteröity yhdistys Naantalin helluntailähetys r.y. Seurakunta omistaa Helluntaitemppeli-nimisen rukoushuoneen sekä Lähetystorin Naantalissa. Eli ei siitä sen enempää.

Mistä aiheesta puhut kaikkein mieluiten?
Amerikannokkavarpusesta (Hesperiphona vespertina) tietenkin. Laji on laajalla alueella Pohjois-Amerikassa elävä, peippoihin kuuluva varpuslintu. Laji luetaan usein kuuluvaksi nokkavarpusen kanssa samaan sukuun, jolloin sen tieteellinen nimi on Coccothraustes vespertinus. BirdLife Suomi luokittelee linnun kuitenkin kuuluvaksi amerikannokkavarpusten sukuun. Eikö olekin mielenkiintoista?

Minkä asian parissa tulet työskentelemään/työskentelet ammatissasi?
VHF-monisuuntausmajakan eli VOR:in (engl. VHF Omni-directional Range) parissa. Se on ilmailussa käytettävä radionavigointimajakka, jonka avulla lentäjä saa tietoa siitä, missä suunnassa VOR-majakka on ilma-alukseen sekä millä VOR:n radiaalilla ilma-alus lentää. Enpähän ole enää sitten eksyksissä täällä Keski-Euroopassa ;)

Mikä saa sinut aina nauramaan?
Ekotehokkuus eli että tehdään enemmän tavaroita ja palveluja samalla kun tuotetaan vähemmän päästöjä ja saasteita. Ekotehokas tuotanto on näin ympäristöä vähemmän kuluttavaa tuotantoa. Ympäristövaikutusten vähentäminen samalla kun parannetaan tuottavuutta voi luoda kilpailuetua.

Kommenttini menee nyt hieman aiheen vierestä, mutta se sallittakoon. Viherpiipertäminen on aika naurettavaa, jos se menee överiksi. Ja se, että vastustetaan ihan kaikkia uudistuksia vedoten ympäristöasioihin. Täällä vihreät vastustavat uudistuksia, jotka voisivat helpottaa liikenteen sujuvuutta, sillä heidän mukaansa ruuhkien vähentyminen saisi yhä useamman valitsemaan henkilöauton julkisen liikenteen asemesta. Mutta siitä ei puhuta mitään, että bussit ja junat ovat jo nyt melko tyhjiä... tai siitä, että henkilöautot tyhjäkäyvät ruuhkissa tuntikaupalla... Mahtaa olla todella ympäristöystävällistä. Mutta älkää nyt armaat lukijani ymmärtäkö väärin. En ole missään nimessä vihreiden tai ympäristönsuojelun vastustaja, ennemminkin päinvastoin. Mutta kohtuu kaikessa!



Entä itkemään?
Emerich (Imre) Frivaldszky von Frivald. Unkarilainen kasvitieteilijä ja entomologi, joka tutki erityisesti päiväperhosia (Lepidoptera) ja kovakuoriaisia (Coleoptera), mutta myös lintuja kuvaillen muun muassa turkinkyyhkyn vuonna 1838. Ötökät eivät ole koskaan olleet minun juttuni. Kyllähän sitä vähemmästäkin poraa.

Mikä oli ensimmäinen asia, jonka näit herätessäsi?
Akkutesteri eli mittalaite, jolla mitataan akun kuntoa tai varaustilaa. Tämähän on erityisen tärkeä laite jokaisessa kotitaloudessa. Siksi jopa nukun se vieressäni, kaiken varalta.

Mitä sinulla on taskuissasi?
Sweet, Sweet Rock, yhdysvaltalaisen death metal –yhtye We Came With Broken Teethin vuonna 2005 itsejulkaisema debyyttialbumi. Joo, paljastettakoon se nyt tässä: olen myös metallifani.

Mikä voisi korvata sinut ilman, että kukaan huomaisi?
Ei mikä, vaan kuka. Vaatimattomasti Luciano Pavarotti -vainaa. Hän tuskin sen ihmeempiä esittelyjä kaipaa.

Mitkä olivat ensimmäiset sanasi?
Giulio Leoni. Italialainen, tarkemmin roomalainen professori, akateemikko ja historiantutkija. Leoni tunnetaan historiallisista romaaneistaan, jotka ovat saavuttaneet suosiota niin Italiassa kuin muuallakin maailmassa. Vuonna 2006 häneltä suomennettiin ensimmäinen teos, Dante-mysteeri -sarjaan kuuluva Mosaiikkimurha. Kirjasarjan päähenkilönä on runoilija Dante Alighieri. Enpäs arvannutkaan ensimmäiset sanani lausuttuani, että joskus vielä tulisin olemaan kovastikin tekemisissä italialaisten ja italian kielen kanssa...

Minkä kanssa sinut tullaan hautaamaan?
Enskedefältetin. Yksi Tukholman kaupunginosista. Minulle täysin tuntematon. Tapahtuukohan Tukholmassa jonkinlainen luonnonkatastrofi vai pommitetaankohan se matalaksi??? Vai miten muuten voi tulla haudatuksi kaupunginosan kanssa? Hui! Olin hieman suunnitellut lyhyttä joulunalusreissua iki-ihanaan Tukholmaan, mutta pitänee jättää väliin... :P

Mitä sinulla on piilossa yöpöytäsi laatikossa?
Mihail Ivanovitš Tšigorin. Ensimmäinen venäläinen shakin suurmestari. Pitäähän yksi tällainen löytyä jokaisen kotiäidin yöpöydänlaatikosta, eikös vaan.

Mitä rakastat eniten maailmassa?
Lebowaa. Se on entinen Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmän aikainen bantustan, joka oli tarkoitettu maan sothoja varten. Sille myönnettiin itsehallinto vuonna 1972. Etelä-Afrikan vuoden 1994 ensimmäisten demokraattisten vaalien alla se liitettiin osaksi uutta Limpopon provinssia. Taisin elää Lebowassa entisessä elämässäni?

Mistä aiheesta tekisit kappaleen Euroviisuihin?

Scott Citystä. Kaupunki Kansasin osavaltion länsiosassa Yhdysvalloissa. Kaupungin väkiluku oli vuoden 2000 väestönlaskennan mukaan 3 855. Kansasin osavaltion lain mukaan kaupunki on niin kutsuttu toisen luokan kaupunki, ja se toimii Scottin piirikunnan hallinnollisena keskuksena. Kaupunki sijaitsee U.S Route 83:n ja K-96 -valtatien risteyskohdassa. Tällainen paikka ansaitsee ehdottomasti oman juuroviisubiisinsä. Tekihän Abbakin biisin Waterloosta ja vielä voitti ne vuoden 1974 viisut. Euroviisuissahan tuota plagiointia tunnutaan yleisesti harrastavan, joten miksipä en sitten lainaisi samantien Abban voittoisaa ideaa.

Mitä näet tällä hetkellä ikkunasta?
Tetrapylonin (kreik. Τετράπυλον, "Neljä porttia"). Tetrapylon on roomalainen monumentti, joita rakennettiin yleensä risteyspaikalle kaupunkien keskustaan. Neljä rakennelmaa, joissa jokaisessa oli neljä pylvästä, seisoivat niin, että tiet menivät niiden välistä. Joo, historiaahuokuvalla seudulla asustellaan…

Mikä sinä todella olet?
Peugeot 206 GT. 3-ovinen automalli, jota valmistettiin 4 000 kappaleen numeroitu rajoitettu erä (ovessa numerolaatta Grand Tourisme). Suomeen tuotiin 20 kpl. GT-malli on urheilullinen 206 WRC-ralliautoa jäljittelevä versio, Peugeot 206 GT:n erottaa 206 GTi:stä mm. muhkeammista puskureista. Niin no, siinäpä se jo tuli, kuvailu 8)