tiistai 29. kesäkuuta 2010

Sveitsiläis-italialaiset juhannushäät

Viime launtaina juhlimme ystäviemme F:n ja M:n häitä. Kyseessä olivat siis juhannushäät sveitsiläis-italialaiseen malliin, olkoonkin, että täällä ei jussia juhlita ja paikallinen Ikeakin juhlisti midsommaria jo viikkoa aikaisemmin.

Kirkollinen vihkiminen tapahtui kukkulan huipulla ihanan pikkuruisessa Sant'Antonion kirkossa täällä Ticinossa. Hääjuhla järjestettiin Italiassa Villa Calmiassa, josta oli mahtavat näkymät Varesenjärvelle. Virallisesti hääpari oli saanut toisensa jo kaksi päivää aiemmin siviilivihkimisen yhteydessä, kuten Sveitsin tapoihin kuuluu.

Päivä oli äärimmäisen kaunis, aurinkoinen ja kosteankuuma. Villa Calmian puutarhan vihreääkin vihreämpi, pehmoinen ruohomatto houkutteli kovasti riisumaan korkokengät jalasta, mutta vastustin kiusausta, olimmehan kuitenkin Italiassa... Pikkuneidin sandaalit olivat hiertäneet pikkuvarpaisiin ilkeät vesikellot, joten neiti sitten teki sen mitä äitinsä ei kehdannut ja juoksenteli loppupäivän paljasjaloin ja saikin lisänimen la bambina con i piedi nudi.


Häiden teemaväri oli oranssi, joka toistuikin kaikessa koristelussa kukista hääkakkuun ja confetteihin. Oheisessa kollaasissa pieniä yksityiskohtia koristeluista. Olisi tehnyt mieli laittaa kuva hääparistakin, mutta kun en tullut kysyneeksi lupaa...


Puutarhaan katetussa alkupalabuffetissa oli tarjolla friteerattuja kasviksia ja äyriäisiä, jos jonkinlaisia suolapaloja, torttuja, leipäsiä, focacciaa... Villan ruokailuterassilla meitä vieraita hemmoteltiin ruusunterälehtirisotolla, boraggine(kurkkuyrtti?)-peruna -tortellineilla, meribassilla (branzino) ja perunagratiinilla, viinillä terästetyllä mandariinisorbetilla, naudanfileellä, jäätelöllä kera metsämarjojen... Nami nami.


Illan kruunasi tietenkin hääkakku, jota odotellessa saattoi napsia suuhunsa vaahtokarkkeja, viinikumeja ja lakritsia makeisbuffetissa tai perinteisempiä confetteja (eräänlaisia kuorrutettuja mantelimakeisia, joita tarjotaan kaikenlaisten juhlien yhteydessä ristiäisistä häihin), joiden makuina oli muun muassa kookos, melooni, vesimelooni, cappuccino, päärynä-ricotta.... Hääkakun ohella tarjoiltiin tyypillisiä pikkuleivoksia ja suolaisen nälkään pikkupizzoja. Ihmettelimme kyllä, että kuka niitä jaksaisi kaiken sen syömisen jälkeen vielä kaivata. Baarimikot taiteilivat juhlaväelle drinkkejä, dj soitteli bailumusiikkia uima-altaan reunalla, morsian vaihtoi valkoisen hääpukunsa lyhythelmaiseen kirkkaanpunaiseen juhlamekkoon...

Juhlat jatkuivat arvatenkin pitkälle yöhön, mutta pikkuneidin nukkumaanmenoajan uhkaavasti lähestyessä, meidän oli lähdettävä kohti kotia hääkakut ja leivokset hotkaistuamme. Näistä pippaloista olisi kyllä varmasti nauttinut aivan toisella tavalla, jos pikkuneiti olisi jäänyt nonnien hoiviin, mutta koska hänet oli varta vasten häihin kutsuttu ja toisaalta nonno ja nonna olivat rantalomalla Ravennan tienoilla, ei tämä olisi ollut edes mahdollista. Nyt osa hauskasta ja herkuistakin meni hieman ohi suun, kun jouduimme miehen kanssa vuorotellen juoksemaan neitokaisen perässä pitkin maita ja mantuja, kun tämä ei tietenkään jaksanut istua paikallaan koko pitkän ja suhteellisen hidastempoisen ruokailun ajan...

Olihan neidin läsnäolossa kyllä omat hyvätkin puolensa. Mies sai esimerkiksi hyvän tekosyyn pysytellä kirkon ulkopuolella hääseremonioiden ajan. Tai siis niin sen piti alunperin mennä, mutta lopulta pikkuneiti halusi mieluummin äidin kirkon pihalle leikkikaveriksi... Pikkulapsen mukanaolossa on myös se mukava puoli, että juttukavereita ja lapsen ihastelijoita riittää aina eikä todellakaan tarvitse ypöillä!

perjantai 25. kesäkuuta 2010

Juhannuskukkia

Posted by Picasa

Taloa/tonttia etsimässä

Viime aikoina kerrostaloasuminen on taas alkanut pahemman kerran tökkiä, siitäkin huolimatta, että naapurin tuliluontoinen napolilaispariskunta pakkasi kimpsunsa ja kampsunsa ja vaihtoi maisemaa.

Talojen ja tonttien katselu on siis jälleen ajankohtaista. Tai onhan mieheni toki pitänyt koko ajan silmällä tarjontaa sanomalehtien ja internetin välityksellä, mutta nyt olemme päässeet jo kenttätutkimusvaiheeseen. Aluksi tämä tarkoitti kiertoajeluita potentiaalisilla asuinalueilla, mutta viime päivinä olemme sään salliessa myös jalkautuneet ja kaivaneet kamerankin esille. Budjettiimme sopivaa unelmataloa tai -tonttia ei ole löytynyt, mutta ainakin se on selkiytynyt, mitä emme halua...


Kuvan talo olisi meidän molempien mieleen: yksinkertainen ja moderni, hyvät pohjaratkaisut ja paljon tilaa. Järvenrantaan olisi suhteellisen lyhyt matka, samoin päiväkotiin ja kouluun, ruokakauppakin löytyy lyhyen kävelymatkan päästä. Toisaalta puutarhan koko (5 x 7 m !!!), moottori- ja rautatien läheisyys ja lähiympäristön epämääräinen yritystoiminta eivät kuitenkaan vakuuta...

Eilen kävimme ihanassa kastanjapuiden ympäröimässä vuorenrinteen kylässä. Peruspalvelut löytyvät, suhteellisen edullista tonttimaatakin olisi tarjolla, liikenteen jylyn sijasta linnunlaulua ja luontoa, ja jos hyvin käy niin upeat järvi- ja vuoristonäkymät... Mutta 1. Postibussi kulkee kerran tunnissa ja lopettaa liikennöimisen seitsemältä illalla. 2. Kylässä ei tarvinne kärsiä liikenneruuhkista, mutta alhaalla laaksossa Sottocenerin kenties pahin liikenteellinen pullonkaula blokkaa yhteydet esimerkiksi Luganon suuntaan ja kaikkialle muuallekin. 3. Anoppi ei suostuisi ajamaan niin kauas, joten tarvitsisimme toisinaan maksullista lastenhoitoapua.

Uusia taloja ja vielä rakentamatonta tonttimaata vuorenrinteen kylässä

Etsintä jatkukoon.

tiistai 22. kesäkuuta 2010

Sisko kylässä

Rakas siskoni oli meillä juuri viikon verran. Säät vaihtelivat lähinnä sateisesta hyytävän kylmään paria aurinkoisempaa päivää lukuunottamatta. Että sellainen kesälomaviikko tällä kertaa.

Eilen siskon saattoi kotimatkalle voimakas föhntuuli, jonka myötä lämpötila nousi lähes 15 astetta ja aurinko porotteli pilvettömältä taivaalta. Omanlaisensa kokemus sekin.

Simmareille ei sitten ollut käyttöä. Suorastaan nolotti, että olin kehottanut häntä ne laukkuunsa pakkaamaan. Milloinkohan se kesä oikein mahtaa tänä vuonna oikeasti tulla?

Koska suunnitelluista järvenranta- ja vuoristopicniceistä ei tullut mitään, jouduimme keksimään muunlaista ajanvietettä, kuten alennusmyyntejä Luganossa ja muoti- ja sisustuslehtien hamstrausta Lavena Ponte Tresassa.

Ponte Tresa on kaksoiskaupunki Italian ja Sveitsin rajalla - tai kokonsa puolesta ehkä ennemminkin kaksoiskylä. Rajan lisäksi kylän jakaa kahtia Tresa-joki ja maasta toiseen kuljetaankin siltaa pitkin. Välittömästi sillan ja raja-asemien itäpuolella on Luganonjärvi, joka myös Lago Ceresiona tunnetaan.


Ponte Tresa

Me siirryimme valtiosta toiseen tällä kertaa jalan. Sveitsin Ponte Tresaan pääsee näppärästi Luganosta FLP:n junalla, "treninolla". Monta kertaa se onkin, paitsi ympäristöystävällisempi, myös nopeampi tapa liikkua Luganon ja Ponte Tresan välillä, sillä tiet ovat erityisen ruuhkautuneita varsinkin arkisin italialaisten "frontalierien" ansiosta mutta myös viikonloppuisin, kun ticinolaiset vuorostaan suuntaavat sankoin joukoin Italian puolelle edullisemmille ruokaostoksille. Lavena Ponte Tresassa onkin yllättävän monta kauppaa ja puotia kunnan kokoon nähden.

Sveitsin tulli

Pikkuneiti oli enemmän kuin innoissaan päästessään ensimmäistä kertaa junaan. Sinne pitäisi selvästi päästä toisenkin kerran, sillä joka kerta kun hän näkee junan kuvakirjansa sivuilla, hän toteaa: "Tuh! Mennään!"

"Trenino"

Lauantain pelastivat Ruotsin prinsessahäät. Liimauduimme ruudun ääreen viideksi tunniksi! Jostain syystä kanavavalikoimastamme vain saksankieliset kanavat näyttivät olevan kiinnostuneita Victorian ja Danielin suuresta päivästä. Onneksi passiivinen kielitaito on pysynyt yllättävän hyvin yllä, vaikka saksalle ei ole ollut juuri käyttöä lukion jälkeen. Ticinossa sitä ei juurikaan ainakaan kotiäiti tarvitse, mitä nyt joskus eksyneitä turisteja ohjeistaessa.

Muuten siskon lomaviikko menikin sitten aika arkisissa merkeissä ruoanlaittoineen ja ulkoiluineen... Minusta viikko meni ihan liian nopeasti, siskon mielestä se tuntui normaalia pidemmältä. Sellaista se välillä on kun pitää viihdyttää ylienergistä duracell-puputaaperoa aamusta iltaan... Sisko-parka! Mutta eikös se toisaalta ole ihan kiva, että lomaviikko vaikuttaa normiviikkoa pidemmältä..? Nyt sisko voikin hyvillä mielin palata töihin lepäämään.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Vastustusta

Kotikonnuillani, siis niillä suomalaisilla, kunnilla oli tapana kilpailla keskenään siitä, kuka saisi houkuteltua alueelleen enemmän liikeyrityksiä, työpaikkoja, asiakasvirtoja ja ennen kaikkea RAHAvirtoja.

Nykyisillä kotikonnuilla kunnilla lienee kahisevaa kirstuissaan jo tarpeeksi. Tai sitten ne eivät vaan todellakaan hyödy mitään mahdollisista uusista liikeyrityksistä. Joka tapauksessa haitat lienevät hyötyjä suuremmat. Se ainakin on varmaa, että mahdollisesti lisääntyvä liikenne nähdään niin suurena peikkona, että erityisesti palveluyrityksiä ja niiden laajentamissuunnitelmia kannattaa ehdottomasti vastustaa.

"Tänne ei ainakaan tarvitse mitään kauppakeskusta suunnitella, kysykää naapurikunnasta!"

"Liike- ja teollisuusrakentaminen pilaa maiseman!"

"Palveluiden keskittäminen aiheuttaa turhaa autolla ajoa!"

"Kauppakeskuksen laajentaminen lisää liikennettä ja ruuhkia!"

"Lisää kauppoja - yhä vähemmän aikaa perheelle ja epäkaupallisille vapaa-ajanviettotavoille!"

"Uusi X-ketjun pikaruokaravintola kärjistäisi M:n liittymän ruuhkia entisestään."

"Liike- ja teollisuusyritykset ovat pilanneet laaksomme, tehkäämme siitä jälleen asuttava muuttamalla yleiskaavaa. Kas näin, kylläpä viheralueesta tulikin mukavan laaja. Ai sen sisään jäi alueella kaksi vuosikymmentä toimineita yrityksiä? Ei muuta kuin puskutraktorit käyntiin! Saisikohan tuon moottoritienkin eliminoitua, niin perheiden olisi mukavampi virkistäytyä uudella viheralueella, kun liikenteen jylyn sijasta korvissa soisi linnunlaulu?"

Lomakuvia osa 5


Kotimatkalla poikkesimme valloittavassa Veronassa.
Posted by Picasa

sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

Lomakuvia osa 4


Grado - ihana lomasaaremme Y
Posted by Picasa

lauantai 12. kesäkuuta 2010

Löytö


Taannoinen visiitti FoxTowniin Adidaksen liikkeeseen poiki nämä söpöt tossut, pikkuneidille tietenkin.


Lomakuvia osa 3

Posted by Picasa
Palmanova

Taustakuva täältä

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Lomakuvia osa 2














Udine

Posted by Picasa

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Lomakuvia osa 1

Gorizia - Nova Gorica

Nova Gorican ostarissa oli jotain perin tuttua


Raja - Piazza della Transalpina


Gorizia













Aquileia






Sepolcreto romano

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Reissausta

Viime aikoina eivät voimat ole riittäneet bloggaukseen, mutta jospa sitä pikkuhiljaa palaisi linjoille. Elämä jatkuu. Isättömänäkin.

Viimeisen puolentoista kuukauden aikana olen ehtinyt käydä kaksi kertaa Suomessa ja viime viikon vietimme Italian Gradossa. Kotona on käyty lähinnä kääntymässä.

Tuntui hullulta lähteä surun keskeltä lomalle. Mutta sainpahan muuta ajateltavaa. Olisi sitä paitsi ollut sääli peruuttaa jo ajat sitten varaamamme loma-asunto...

Vaikka Grado onkin pääasiassa rantalomakohde, ehdimme tehdä kaikenlaista muutakin mukavaa kuin rakentaa hiekkalinnoja tai polskutella Adrianmeren aalloissa. Kohtuullisen ajomatkan päässä on sellaisia mielenkiintoisia kohteita kuin Aquileia, Palmanova, Gorizia-Nova Gorica, Trieste, Udine ja Cividale del Friuli. Jälkimmäiseen emme tällä kertaa ehtineet, samoin väliin jäi veneretki Gradon ja mantereen väliin jäävällä laguunialueella ja Trieste olikin jo entuudestaan tuttu. Jäipähän jotain nähtävää jäljelle, jos ja kun satumme joskus uudestaan samoille kulmille, vaikkapa läpiajomatkalla Kroatiaan.

Aquileian vetonauloja ovat arkeologiset kaivaukset ja basilica mosaiikkilattioineen, Palmanova on oman aikakautensa ideaalikaupunki, jonka asemakaava tuo mieleen kotoisen Haminan kaupungin. Gorizia on itävaltalaisvaikutteinen kaupunki ja Nova Gorica sen slovenialainen (tai jugoslavialainen) vastine (tai korvike) vuodelta 1948, kun alkuperäinen Gorica jäi rajanvedossa Italian puolelle. Udinessa on aistittavissa selkeitä venetsialaisvaikutteita. Kuvia luvassa kunhan ehdin siirtää ne koneelle.

Neiti jaksoi yllättävän hyvin kiertää nähtävyyksiä, kunhan pääsi välillä rattaista jaloittelemaan. Ravintoloissa ynnä muissa ruokapaikoissa ei lapsia oltu juuri ajateltu: syöttötuoleja ei ollut juuri missään, saati lastenannoksia, leikkinurkista puhumattakaan (tämä oli kyllä jo etukäteen tiedossa), mutta poikkeuksetta tarjoilijat ja muu henkilökunta ottivat aina ylitsevuotavan sydämellisesti vastaan myös puolitoistavuotiaan asiakkaansa.