Tautinen toukokuu

Tänä vuonna toukokuuhun on mahtunut kaikenlaista: miehen työreissu, äitini ja siskoni vierailu, ärhäkkä virustauti, neidin ensimmäinen korvatulehdus, käynti päivystävän lastenlääkärin luona sairaalassa (Civico) ja pari päivää myöhemmin omalla lastenlääkärillä, koiran kaksi normaalia rankempaa epilepsiakohtausta ja jopa lätkän maailmanmestaruus.

Neidin pitkään ja hartaasti odottama vieras eli mummi oli ehtinyt olla meillä kylässä vain pari päivää, ennen kuin neiti alkoi yskiä ja pian kuumekin kohosi reippaasti yli 40 asteen. Siinä vaiheessa ei kelvannut enää kuin mamman syli. Taudin pahin vaihe osui tietenkin viikonloppuun. Neiti oli uninen, veltto ja haluton, eikä oikein enää juonutkaan, joten ei muuta kuin soitto päivystykseen, josta meidät pyydettiinkin heti näytille. Pitkän ja hikisen odottelun jälkeen lastenlääkäri kurkkasi kurkkuun (kuulemma punoitti) ja vaati sitten lähes nestehukasta kärsivää lasta pissaamaan pottaan. Puolen tunnin odottelun ja pakkojuottamisen jälkeen pottaan tuli kaksi pisaraa pissiä, joka ei kuitenkaan riittänyt laboratorion tarpeisiin, joten ei muuta kuin istuntoa jatkamaan - sillä seurauksella, että pottaan valui sulanut suppo ja istunto oli aloitettava alusta. Puolentoista tunnin odottelun jälkeen pissaa oli kertynyt tarpeeksi, sitten odoteltiin vielä  ikuisuus tuloksia labrasta. Olisin kyllä voinut vaikka vannoa, että näyte olisi puhdas ja niinhän se olikin. Lääkäri lähetti meidät kotiin ja kehotti jatkamaan hoitoa parasetamolilla ja ibuprofeenilla. Eli aika turha reissu, kuumelääkkeitä olin toki osannut antaa ihan ilman lääkärin määräystäkin.

Kaksi päivää myöhemmin kuume oli edelleen korkea, joten menimme oman lastenlääkärimme pakeille. Tulos: tulehdusarvot korkeat, ärhäkkä korvatulehdus molemmissa korvissa ja kymmenen päivän antibioottikuuri. Onneksi olemme näinkin pitkälle selvinneet ilman moista vitsausta.

Tässä vaiheessa omakin kurkku oli jo kipeä ja yskä vaivasi, kuumetta ei sentään missään vaiheessa tullut, vaikka olo nuutuneelta tuntuikin. Yhdeksän päivän yskimisen jälkeen suuntasin sitten gynekologini suosituksesta itsekin lääkäriin, mutta verikokeiden perusteella kyseessä oli virustauti, joten eipä lääkärillä sitten ollut muuta lääkitystä tarjota kuin oireita helpottavia troppeja. Onneksi sentään joitakin sellaisiakin löytyi, joita saattoi raskaanakin käyttää.

Harmillisesti tauti siis sattui juuri äitini ja siskoni vierailun aikaan. Vaikka toisaalta se oli tietysti hyväkin, ettemme olleet neidin kanssa ihan kahdestaan potemassa ja pääsin itsekin hieman lepäilemään. Mummin kanssa ehdimme sentään parina päivänä puistoilemaan ja pikavisiitille Luganoonkin ennen neidin sairastumista, mutta muutamaa päivää myöhemmin joukkoomme liittynyt siskoni joutui viettämään lähes koko lomansa kanssamme sairastuvalla paria omatoimiretkeä lukuunottamatta.

Toivuimme ulkoilukuntoon oikeastaan vasta vieraidemme kotiinpaluun jälkeen. Lähes puolet toukokuusta siis meni ohitse sairastellessa, samoin CILS-kokeeseen valmistavat italian lisätunnit. Voihan kokeeseen tietenkin valmistautua kotioloissakin, jos joskus vaan saisin jokusen hetken olla ylhäisessä yksinäisyydessäni... Pitänee istuttaa neiti television ääreen piirrettyjä katsomaan ellei kukaan kerkeä lapsenlikaksi. Onneksi koepäivä on vasta ensi viikolla. Kielioppia olisi ihan pakko kerrata ja ehkä kirjoittamistakin hieman treenata.

Laskettu aikakin lähestyy uhkaavasti. Siihen on aikaa enää puolitoista kuukautta. Hurjaa! Viimeksi neitiä viimeisilläni odottaessani anoppi teloi nilkkansa kaatuessaan sateesta liukkaalla Comon katukiveyksellä ja joutui leikkaukseen. Tällä kertaa hänellä on todettu sappikiviä, tosin ilman sen suurempia oireita tai kipuja.  Niitä todettiin ensin miehelläni terveystarkastuksen yhteydessä, kun lääkäri alkoi tutkia tarkemmin poikkeavien maksa-arvojen syytä. Koska anopin isälläkin on sappikiviä ollut, niin anoppikin halusi käydä tarkastuttamassa oman sappensa ja olihan siellä niitä ja vielä melko kookkaita. Lääkärin mukaan ne olisi hyvä poistaa/hajottaa jo etukäteen ennen kuin mitään oireita tulekaan. Onneksi kirurgin mielipide oli, ettei kyseessä ole niin kiireinen tapaus, etteikö operaatiota voisi tehdä vaikkapa vasta syksyllä. Olisipa ollutkin aikamoista tuuria, jos anopista ei olisi ollut apua tulevankaan vauvan hoidossa.

Edellisessä postauksessani olimme lähdössä Vareseen sukulounaalle. Kohteeksi paljastui sittemmin yksi Varesen Sacro Monten ravintoloista. Aivan ihana paikka. Söin ehkä elämäni parhaan gnocchiannoksen kera tattien. Arvailuni mieheni enon salavihkimisestä osoittautuivat vääriksi, mutta sen verran tiedämme nyt enemmän, että häitä juhlitaan 25.6. Toivottavasti pääsemme paikalle.

Vali vali

Täällä ollaan taas vatsataudin kourissa. Tai kenties söin jotain sopimatonta eilen shoppailureissulla Italiassa, koska muut perheenjäsenet vaikuttavat olevan edelleen täysissä ruumiin ja sielun voimissa.

Viideltä aamulla heräsin kauheaan vatsakipuun. Puoli tuntia sain vielä sen jälkeen jossain välissä nukuttua ja seitsemältä oli noustava, kun pikkuneiti vienosti kutsui mammaa. Ja miehellä on tietenkin juuri tänään aamuvuoro... Onneksi tällä kertaa sentään anoppi ehti paikalle suhteellisen lyhyellä varoitusajalla. Lähtivät juuri neidin kanssa kävelylle ja saan potea ainakin hetken ihan rauhassa. Mitään en ole vielä uskaltanut suuhuni laittaa pienen nestemäärän lisäksi, eikä tee kyllä yhtään mielikään. Olo on aika heikko, huimaa...

Kävimme eilen metsästämässä neidille uusia kenkiä, kun pitäisi jo taas vaihtaa isompiin. Grandaten Chiccolandiasta löytyi kaksikin paria, yhdet kansgaskengät, jotka voisi ottaa käyttöön jo nyt ja yhdet sandaalit kesäksi. Etsimme kylläkin sellaisia pihalla remuamiseen soveltuvia kenkiä, mutta jälleen kerran saimme todeta, että Italiasta ei sellaisia taida löytyä(?). Kasapäin oli tarjolla jos jonkinlaisia vaaleita ja kimaltelevia, kaupungilla näyttäytymiseen soveltuvia hienostelukenkiä, hih.

Toys Centerissä kävimme katsastamassa pihaleluvalikoiman. Ostoslistalla olisi hiekkalaatikko ja ehkä liukumäkikin. Tarjolla oli samoja laatikoita ja mäkiä kuin täällä Sveitsissäkin. Hinnat näyttivät yllättävän tuntuilta... Olivat nimittäin numerolleen samoja kuin täällä, tosin sillä erotuksella, että Italiassa ne ovat eurohintoja. Eli eipä kannata pihaleluja ainakaan tämän kokemuksen perusteella Italiasta (tai ainakaan Comon Toys Centeristä) ostaa.

Pääsiäinen meni täällä pääasiassa melko arkisissa merkeissä. Mies oli viikonlopun töissä ja söimme pääsiäislampaamme vasta maanantaina oman perheen kesken. Appivanhemmat viettivät pyhät kälyn luona Genevessä.

Neiti oppi kaksi uutta sanaa: "muna" ja "uovo". Tai siis yksi sanahan tuo on, kahdella eri kielellä. Neiti sai nimittäin osallistua suklaamunan etsimiseen ja sai siitä pieniä maistiaisiakin. Munaa ja uovoa sitten toisteltiin (ja kaipailtiin) koko loppupäivän. Eipä ole tähän asti vielä noin nopeasti uudet sanat tarttuneetkaan mukaan!

Kerrottakoon nyt vielä, että anopin synttärilounas vajaa kaksi viikkoa sitten meni oikein mukavissa merkeissä. Anoppi oli enemmän kuin tyytyväinen kälyn valitsemiin timanttikorvakoruihin ja agriturismo Bone' oli käymisen arvoinen paikka. Tarjolla oli oikein kelpo ruokaa, mutta paikan kenties parasta antia olivat upeat näkymät Varese- ja Maggiore-järville. Sääkin suosi. Oli aivan ihanan aurinkoinen ja lämmin kevätpäivä! Neidin kannalta paikka oli ihan nappivalinta! Kun olo pöydän ääressä alkoi pitkästyttää, pääsi ravintolasta helposti pihalle (heti pöytämme takana oli lasinen liukuovi) kotieläimiä ihmettelemään ja liukumäkeen, saattajan kanssa toki. Onneksi nonno ja zia kävivät neidin kanssa pienillä happihyppelyillä enemmän kuin mielellään.

Flunssaa pukkaa

Niinpä niin, täällä ollaan taas nuhaneninä ja päät tukossa. Ensin sairastui mies, sitten minä ja varmaan pian tytöntylleröinenkin.

Itsellä on taas kerran inhottavia tuntemuksia tuolla rintalastan seudulla, samanlaista korvennusta kuin marraskuussa. Kuumetta ei ole onneksi tällä kertaa.

Olen tainnut unohtaa mainita, että kun raahauduin lääkäriin silloin marraskuussa niin ottivat siellä possutestin nenästä ja nielusta. Tulosta sain odotella kokonaiset kolme viikkoa, koska olivat lähettäneet näytteen tartuntatautilabraan Geneveen, jossa oli sattuneesta syystä hieman ruuhkaa.

Tulos oli muuten positiivinen. Että sitä se sitten oli. Eipähän tarvinnut enää jahkailla, että ottaako rokotus vai ei.

Sairastelua 2

Sveitsikin on tällä viikolla saanut ensimmäiset H1N1-uhrinsa. Keskiviikkona kuoli neljän kuukauden ikäinen vauva ja eilen kaksi keski-ikäistä naista. Kyse ei ollut perusterveistä ihmisistä, vaan heidän taustoistaan löytyy synnynnäisiä epämuodostumia, sydämen vajaatoimintaa, diabetestä...

En sitten tänäänkään pystynyt tätä aihetta välttämään.

Oma olo on sen verran surkea edelleen, jopa huonompi kuin eilen, että varasin ajan lääkärille. Paineentunne rintakehässä jatkuu aina vaan ja tänään on taas lämpöä eilisen kuumeettoman päivän jälkeen. Lienee parasta mennä näytille.

Pikkuneiti on tällä hetkellä isänsä kanssa pediatrin vastaanotolla. Meillä oli aika tavallisia rokotuksia varten varattuna, mutta taitaa jäädä tällä kertaa rokotukset saamatta. Sen verran kipeältä neiti vielä vaikutti tänäaamuna, vaikkei kuumetta pariin päivään ole ollutkaan. Yskä on jotain aivan kauheaa, nenä vuotaa ja silmät. Pääseepähän nyt sitten lääkärin tarkastettavaksi.

Onneksi mies on jo yskää lukuunottamatta terve ja sopivasti vapaillakin, että ehtii meitä potilaita kuskata lääkäriltä toiselle :-)

Sairastelua

No niin, nyt ovat kuumeessa myös äiti ja tytär. Neidille nousi ennätyskuume sunnuntai-iltana. Itse olen tuntenut oloni kipeäksi jo viime viikolta lähtien, mutta vasta tänä aamuna nousi kuumetta. Tähän asti olin mitannut vain normaalia huomattavasti alempia lämpöjä!

Olo on surkea: armoton päänsärky, tukkoinen nenä, kipuilevat polvet, nilkat ja niska... ja rintalastan takana korventelee. Tähän kun lisätään vielä tajuton väsymys, johon ovat syyllisiä niin sairaus kuin jatkuvat yöheräilyt (neiti nukkuu tietenkin sairaana normaaliakin huonommin...), niin a vot! Voin vain kuvitella, miltä pikkuneidistä tuntuu... Raukkaparka :(

Eipä taida olla tällä kertaa energiaa tämän enempää kirjoitella. Pää on tosiaan ihan tukossa.