Parina edellisenä päivänä olemme saaneet nauttia pikkuneidin kanssa ihanan keväisistä lämpötiloista ja poutasäästä. Toissapäivänä bongasimme puistokeikan yhteydessä ensimmäiset voikukat joentörmältä. Itkupajutkin kauniisti jo vihertävät ja useat pensaatkin kukkivat, muun muassa kirkkaankeltainen forsythia. Harmi, ettei ole tullut otettua kuvia!
Rantapuistossa törmäsimme portugalilaisen talonmiehemme rouvaan ja lapsiin. 10- ja 8-vuotiaat lapset kelpasivat pikkuneidille leikkikavereiksi paremmin kuin hyvin. Yhdessä leipoivat hiekkakakkuja ja -voileipiä ja hautasivat ajopuun rantahiekkaan. Tai no, tylleröinen lähinnä lumoutuneena vierestä tarkkaili isompiensa puuhia. Mamma sai kerrankin rauhassa juoruta.
Selvisipä siinä sitten, että naapurissa on kosteusongelmia. Nyt peukut pystyyn, että meille ei vain niitä tule! Edellisessä asunnossa ulkoseinissä ja nurkissa home rehotti, kun sisäilma oli niin kosteaa. Ratkaisuksi tarjottiin uutta maalipintaa ja entistäkin tiheämpää tuulettamista...
Asuntoa vaihtaessamme toiveissamme oli, että moisesta viheliäästä ongelmasta ei tarvitsisi enää kärsiä. Vartavasten valitsimme asunnon uudesta kerrostalosta, jossa (toivonmukaan) ovat seinien lämmöneristykset ja huoneiston ilmanvaihdot nykyaikaisten standardien mukaiset, tai siis lähinnä nuo ensinmainitut, sillä ilmanvaihtohan hoituu täällä edelleen pääasiassa ikkunat avaamalla ellei liesituuletinta ja ikkunattoman kylpyhuoneen sähköistä ilmanvaihtoventtiiliä (valot päälle, venttiili hurahtaa käyntiin) lasketa. Edellisessä, 30-luvulla rakennetussa talossa paksut kiviseinät olivat äärettömän kylmät syksyisin ja talvisin. Siinä sitä olikin sitten pähkäilemistä, että jättäisikö sitä pyykit vai itsensä pesemättä vaiko ruoan laittamatta, ettei ylimääräinen ilmankosteus tiivistyisi ulkoseiniin ja entisestään viilliinnyttäisi rehottavaa homerihmastoa.
Eilen postilaatikkoon kannetussa vuokralaisten yhdistyksen lehdykässä sattui sopivasti olemaan aukeaman kokoinen juttu asuntojen kosteus- ja homeongelmista. Sen mukaan Sveitsissä yksi asunto neljästä kärsii näistä ongelmista. Vaikuttaapa olevan todella yleinen ongelma täällä.
Kosteusongelmista puheenollen, tänään satoi lähes koko päivän ja kevään ensimmäinen ukkosmyräkkäkin koettiin. Ruukkunarsissit saivat kyytiä ja navakka tuuli lennätti myös puutarha- tai siis terassitonttuamme sillä seurauksella, että lakki katkesi. Kaatosade vei yhteispihalle kylvetyt ruohonsiemenet mennessään, jälleen kerran. Täällä vaikuttaa olevan aina joko liian kylmää, kuumaa tai sateista, jotta nurmikko lähtisi kunnolla kasvamaan.
Sateen tauotessa kello viiden aikoihin suuntasimme ulos happihyppelylle isoja lammikoita ihmettelemään. Pikkuneiti kokeili kenkäparinsa vedenpitävyyttä tietenkin heti ensimmäisessä lätäkössä (ei tullut yllätyksenä) sillä seurauksella, että sukat kastuivat (eipä yllättänyt tämäkään). Kai sitä pitäisi pikkuhiljaa hommata neidille omat kumpparit... Mummi antoi lantsarirahaa jo viime kuussa ja nokialaisia käytiin Cittarissa katselemassa, mutta matkalaukussa ei lopulta muka ollut niille enää tilaa...
Sunnuntaina suuntaamme Italiaan erääseen agriturismoon anopin 60-vuotislounaalle. Lahjakysymys ratkaistiin lopulta niin, että yhdistimme varamme apen ja kälyn kanssa. Jälkimmäinen on käynyt ostamassa synttärisankarille jonkinlaisen hienommanpuoleisen korun. Lippuja La Scalaankin harkittiin, anoppi kun ei ole siellä vielä käynyt, mutta päädyimme kuitenkin lahjoittamaan jotain konkreettisempaa, anopin lahjapreferenssit tuntien. Täytyy vain toivoa, että kälyn valinta on osunut nappiin. Vaikka onhan anopilla jo kokemusta lahjojen vaihdosta jälkikäteen, että eipä sekään lopulta mikään katastrofi olisi, kai :)