sunnuntai 27. syyskuuta 2009

Uusi harrastus

Päätinpä minäkin sitten ryhtyä bloggaamaan muiden tuotoksia aikani lueskeltuani. Syksyisinhän pitää aina aloittaa uusia harrastuksia, joten ei kun härkää hännästä. Tämähän saattaisi sitäpaitsi olla kotiäidille paremmin kuin hyvin sopiva harrastus: voi harrastaa kotoa käsin eikä maksa muuta kuin aikaa. Ja sitähän kotiäideillä ainakin yleisten uskomusten mukaan on. Nettiyhteyksistä tulee maksettua joka tapauksessa muutenkin.

Hyviin tapoihinhan kuuluu kai esittäytyä. Olen 30+ kotiäiti, jota on siunattu yhdellä pian vuoden täyttävällä lapsella ja toisella aika paljon vanhemmalla, joka tituuleraa itseään aviomiehekseni. Perheeseen kuuluu myös maailman laiskin koira. Elää vain syödäkseen.

Asustelemme Keski-Euroopassa, mutta kuitenkin periferiassa, vaikka tuo Keski tuossa Euroopan edellä johonkin muuhun vaikuttaisi viittaavankin. Alue on eräänlaista suurten eurooppalaisten kulttuurien ja kielten vaihettumisvyöhykettä, mutta samalla aivan omanlaisensa pieni ja erityislaatuinen, vuorten rajaama maailmansa. Reilut kolme vuotta olen saanut olla osa tätä niin ihmeellistä ja erilaista Euroopan kolkkaa.

Kotiseutuamme on siunattu, ainakin keskilämpöjä ajatellen, miellyttävällä ilmastolla. Kesä on pitkä ja lämmin, talvi leuto ja vähäluminen. Mutta keskiarvothan eivät ole missään nimessä koko totuus... Kesällä on usein tukahduttavan kuumaa ja talvella niin kosteaa, että homekasvustot rehottavat seinillä ja ilma tuntuu huomattavasti koleammalta kuin mitä lämpömittari antaa ymmärtää. Kostea kylmyys tunkeutuu luihin ja ytimiin, hrrrr. Mieheni epäileekin, että olen huijannut häntä. Suomineidon sijasta hän naikin blondin zimbabwelaisen. Eihän aito suomalainen VOI palella, kun mittari näyttää +5. Tai sisälämpömittari +19.

Eräs kotiseutumme ärsyttävimmistä ominaisuuksista ovat ainaiset liikenneruuhkat. Joka paikkaan pitää mennä autolla, siis ihan kaikkialle! Kummajainen se, jolla ei ole autoa tai kahta, saati sitten ajokorttia! Miten ikävöinkään Helsingin julkistaliikennettä. Ruuhkia aiheuttaa myös naapurimaasta palkattu lisätyövoima. Kymmentuhatpäinen massa liikkuu pääasiassa henkilöautoilla. Luonnollisesti henkilö per auto. Eivätkä nämä pendelöijät ole tunnettuja liikenne- tai muunkaanlaisten sääntöjen noudattamisesta... Kaaos on valmis. Kotikuntaraukkamme on yksi eniten tästä ainaisesta läpiajoliikenteestä kärsivistä kunnista.

Tässäpä tätä, näin aluksi. Kotiäidin askareet kutsuvat.

3 kommenttia:

Pippuri kirjoitti...

Hehe, kuulostaa niin tutulta tuo "eihän aito suomalainen voi palella"!! Voi, kun saisi aina euron jokaisesta samanlaisesta huomautuksesta! ;)

Elvira kirjoitti...

Niinpä :) Tulipa tästä mieleeni, että mun miehellä on melkein aina kuuma ja sen seurauksena kummallinen tuuletusvimma. Aina pitää olla ikkunat selällään! Itse kun olen vilukissa, niin kuljen sitten sen perässä niitä ikkunoita sulkemassa. Sitä paitsi mulle on jostain jäänyt päähän, että 10 minuutin tuuletus riittäisi. Ei karkaa lämmöt harakoille. Jännää, että mies on niin tarkka siitä, ettei yhtään ylimääräistä lamppua ole päällä (sähkö on kallista!!!), mutta tästä toisenlaisesta energiahukasta ei näytä olevan niin väliksi. Itseäni ei myöskään oikein innosta se katupölyn määrä, mikä niistä avoimista ikkunoista tunkeutuu sisälle... Pääsinpäs taas vähän avautumaan =)

Pippuri kirjoitti...

Samanlainen se on tuo minunkin miehekkeeni; aina on mukamas liian kuuma! Mutta taitaa olla sukuvika, sillä hänen vanhempiensa kotona on aina jäätävän kylmä! Talvella eivät pahemmin kotia lämmitä ja kesällä hurraa ilmastointi koko ajan! Kyläreissuille saa aina varata mukaan villasukkia, oli sitten tammi- tai heinäkuu!