Aloitin paluun arkeen jo tänään marssimalla pesutupaan ja pesemällä pari koneellista pyykkiä. Kiireellisissä tapauksissa pesutupaa saa käyttää sunnuntaisinkin. Kiireestä en tiedä, mutta onhan meillä kyllä jonkinlainen hätätilanne, sillä pesutupa on käytössämme perjantaisin. Ja tällä viikollahan perjantaina oli joulupäivä ja vuoden ensimmäinen päiväkin sattuu sopivasti perjantaille. Ja kolmea viikkoa ei oikein voi elää taaperon kanssa pyykkäämättä.
Iltapäivällä nautimme typykän kanssa ihanan aurinkoisesta ja raikkaasta talvisäästä. Oli oikein oivallinen keli testata joulupukin tuomaa kameraa. Ohessa pari otosta.
Kameran lisäksi tämä mamma sai lahjaksi muun muassa tämänhetkistä suosikkituoksuaan, kellon, ihanan mustavalkoisen muumityynyliinan ja Nintendo Wii-Fit Plussan... Olin kylläkin ajatellut aloittaa kuntokuurin, mutta jossakin oman kodin ulkopuolella! Ihan toisella tavalla tulee tsempattua, kun hikijumppaa porukassa kuin että jos yrittäisi kotona yksinään punnertaa. Saa nähdä tuleeko tuota oikeasti minkä verran käytettyä. Miehen kanssa sitä jouluiltana testailtiin. On sitä ainakin hauska pelailla, mutta se kauanko innostus jatkuu ja se onko tuosta fyysisen kunnon kannalta oikeasti jotain hyötyä, jää vielä nähtäväksi.
Jouluaatto meni odotellessa miestä kotiin työmatkalta, siivoten ja viimeisiä jouluruokia valmistellen. Appivanhemmat ja miehen sisko vierailivat meillä alkuillasta. Halusivat antaa neidille lahjansa jo aattona, koska joulupäivän aamu kuluisi heiltä joululounasta valmistaessa ja toisaalta joululounaalle oli tulossa sukulaisia, joiden kanssa lahjoja ei perinteisesti vaihdeta, joten olisi ollut noloa heidän edessään availla paketteja. Sitä paitsi tähänkin asti appivanhemmillani on ollut tapana tuoda lahjansa aattoillan messun jälkeen ja ne on avattu heti keskiyöllä. Pikkuneidin kannalta tämä ei tietenkään olisi kaikkein otollisin vierailuaika, joten aattoperinteitä ja aikatauluja jouduttiin rukkaamaan uuteen uskoon.
Appivanhemmat ja käly saapuivat neljän tienoilla, ja koska se ei ole täällä mikään varsinainen ruokailuaika, nautiskelimme hieman kuohujuomaa ja pientä purtavaa: lohta, hapankorppuja, ruisleipää, parmankinkkua, homejuustoa, piparkakkuja, kälyn valmistamia kikhernepullia jugurttiruohosipulikastikkeella, focacciaa ja suklaapepperonipäällysteistä granaa sekä vanilja- ja suklaakreemitäytteisiä tähtitorttuja (mieheni ei voi sietää luumua..)... Niin, ja maistelimme myös jo hieman joulukinkkuakin, appivanhemmat ja käly elämänsä ensimmäistä kertaa. Olin onnistunut sen Ikean elintarvikepuodin pakastealtaasta bongaamaan. Onneksi, sillä täältä ei muista kaupoista löydy mitään edes etäisesti joulukinkkua muistuttavaa, enkä koskaan ole niin ajoissa liikkeellä, että saisin moisen jostain erikseen tilattua =)
Neiti sai isovanhemmiltaan lahjaksi nuken, tädiltään sammakkotossut ja tädin roomalaiselta "ystävältä" (joka tosin ei viettänyt joulua kanssamme) sammakkopipon, kaulahuivin ja sormikkaat.
Meidän sekä mummin ja vaarin lahjat (joita olikin aikamoinen määrä, meiltä kovia ja isovanhemmilta pääosin pehmeitä) neiti sai avata vasta jouluaamuna. Joulupukki oli ne käynyt jouluyönä kuusen alle jättämässä. Meillä ei miehen toivomuksesta käy Jeesus-lapsi ja onhan se itsellenikin aika tuntematon traditio toisin kuin joulupukki valkoparta vanha ukki :)
Neiti ryntäsi heti isoimman paketin kimppuun ja ryhtyi repimään lahjapaperia. Edelliseltä päivältä oli hyvin vielä muistissa, mitä niille paketeille oikein tehdään! Tyttönen oli enemmän kuin tyytyväinen sen ensimmäisen paketin avattuaan ja loput lahjat eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa. Kun ne oli pitemmän kaavan mukaan saatu vihdoin avatuksi, aloimmekin olla jo aikalailla myöhässä aikatauluista. Vasta jälkikäteen tuli mieleen, että olisihan sitä voinut antaa lapsen availla pakettejaan omassa tahdissaan, vaikka yhden päivässä, jos niin tahtoo. Olimmepa me vanhemmat kovin malttamattomia...
Saavuimme appivanhempieni joululounaalle tietenkin myöhässä - ja vihoviimeisinä. Jopa Italian sukulaisten jälkeen. Tällaista tämä nykyään on...
Ensin kilistelimme tervetuliaismaljoina Dom Perignonia ja maistelimme ohessa Tête de Moine-juustoa eli "munkinpäätä" sekä kälyn focacciaa ja suklaagranaa. Varsinaisen lounaan alkupaloja oli niin montaa sorttia etten niitä kaikkia tähän jaksa luetella, mutta joitain kuitenkin: lohta ja lohileipäsiä, sieniä, pateeta, ilmakuivattua kinkkua, keittokinkkua ynnä muita leikkeleitä, insalata russaa (italiansalaattia) ja muita salaatteja, oliiveja, suolakurkkuja jne. Ensimmäisenä ruokalajina nautimme kurpitsalasagnea. Sitten oli vuorossa vasikkaa artisokkatäytteellä, ankkaa ja faraonaa (helmikanaa?). Viimeisen ruokalajin, keitetyn naudanlihan, jätin väliin, samoin hedelmät jäivät syömättä, sillä oli ihan pakko jättää tilaa panettonelle, torronelle ja suklaalle!!!
Omasta aattoillan ateriasta en viitsi kirjoittaa, se kun koostui niistä tyypillisistä ja melko yllätyksettömistä suomalaisista jouluruoista. Niiden tähteitä ja joululounaalta jääneitä tuhosimme jälleen kälyn ja appivanhempien kera täällä meillä eilen eli tapaninpäivänä. Erityisesti rosolli, porkkanalaatikko ja kinkku tekivät hyvin kauppansa. Parituntisen syöpöttelyn jälkeen appivanhemmat ja käly jatkoivat matkaansa Italiaan sukuloimaan ja me neidin kanssa lähdimme tapanin vaunuajelulle kinkkuja sulattelemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti