Kadulla nähtyä

Tänään matkalla lähipuistoon törmäsimme tällaiseen posteriin. Onpa taas kerran SVP:llä (UDC) provosoiva kampanjajuliste. Saapas nähdä sitten 29. marraskuuta mitä sveitsiläiset on tästä minareettien kieltämisaloitteesta mieltä...

Kiitos, mutta ei kiitos!

Tänä syksynä puhelin soi taas normaalia useammin. Useimmiten puhelut tulivat tuntemattomasta/anonyymistä numerosta. Asialla olivat tietenkin puhelinmyyjät, jotka kauppasivat pakollisia sairausvakuutuksia. Pakollisia siinä mielessä, että jokaisella tässä maassa asuvalla tulee sellainen olla. Puheluiden osuminen syksyyn taas johtuu siitä, että käsillä on se ainoa aika vuodesta, jolloin sairausvakuutusfirmaa voi vaihtaa. Saman firman edustajille, jopa samalle myyjälle, sai useampaan kertaan ja useampana päivänä sanoa, että ei kiinnosta, kiitos vaan. "Mutta jos nyt kuitenkin?", "Signora, joko tiedätte paljon sairausvakuutuksenne tulee maksamaan ensi vuonna? Tiesittekö, että osa sairauskassoista nostaa hintojaan jopa 20 prosenttia?", "Voinko lähettää teille tarjouksen kotiin? Se ei sido teitä mihinkään", "Mihin kassaan kuulutte nyt?", "Ettekö tosiaankaan halua halvempaa vakuutusta?", "Jos muutatte mieltänne, niin muistakaa Concordia", ja niin edelleen, loputtomiin. Joidenkin myyjien kohdalla oli pakko lyödä puhelin korvaan, kun viesti ei vaan mennyt muuten perille.

Tänäaamuna olin juuri tullut suihkusta, kun ovikello soi. Ei muuta kuin pikaisesti jotain päälle. Oveen alettiin jo kolkutella, kun en ilmeisesti tarpeeksi nopeasti ehtinyt sitä avaamaan. Tukka vettä valuen avasin nolostellen oven Cablecomin miehille. He olivat kuulemma juuri tehneet kahden naapurin kanssa pakettisopimukset, jotka käsittivät digikanavien lisäksi myös saman firman puhelinlinjan ja nettiyhteydet, ja ajattelivat samantien kysyä, josko mekin haluaisimme liittyä. Sanoin, että meillä yleensä mieheni on hoitanut kaikki nettiin, puhelimiin ja televisioon liittyvät jutut. Tunnustin myös, että itse en edes tiedä mitä kaikkia palveluita meillä tällä hetkellä on ja minkä firman kautta ja mitä niistä maksamme. Mies olisi halunnut tulla sisälle katsomaan, mitä meiltä löytyy... En päästänyt.

Seuraavaksi Signor Cablecom olisi halunnut puhua mieheni kanssa, mutta hänpä ei ollut aamulla (yllätys, yllätys) kotona. Mies kyseli, että tunnenko yläkerran rouvaa, että hänkin otti tarjouspaketin. Sanoin tuntevani vain ulkonäöltä. Miehen mukaan heidän tarjouksensa oli erittäin edullinen ja säästäisimme sen lisäksi puolet normaalin puhelupaketin (muistaakseni!) hinnasta (taisi olla jopa 12fr säästöä...). Hän alkoi täyttää liittymislomaketta puolestani, nimi löytyi oven pielestä ja osoitekin oli jo tiedossa. "Ja allekirjoitus tulee tuohon." Mies ei ollut edes antanut sopimuspaperia luettavakseni. Antoi sen kuitenkin pyydettäessä. Sanoin, etten allekirjoittaisi mitään, vaan parasta olisi, jos hän juttelisi joskus toiste mieheni kanssa, joka osaa paremmin arvioida, josko sopimus olisi meille oikeasti edullinen. Mies hieman närkästyi ja kysyi enkö voisi soittaa miehelleni. Soitin ja annoin puhelimen Signor Cablecomille selitettyäni miehelleni mistä oli kysymys. Erittäin lyhyen puhelun päätteeksi mies katosi hyvin liukkaasti työparinsa kanssa paikalta sanomatta juuri mitään. Taisi mennä varmalta näyttäneet kaupat tietämättömän kotirouvan kanssa sivusuun, heh heh. Mies oli edelleen linjoilla ja ihmettelin, että mitä hän oli Cablecomin tyypille oikein sanonut. Kuulemma vain, että ei voi vaihtaa internetliittymää, koska haluaa jatkossakin katsoa myös Bluewin tv:tä Cablecomin lisäksi.

Tässä taannoin vakiomarkettimme edustalla Swissaid etsi uusia kannattajajäseniä. Liitymislomaketta ei voinut saada kotiin luettavaksi, vaan se olisi pitänyt täyttää ja allekirjoittaa siinä ja heti. Jos liittyminen alkaisi myöhemmin kaduttaa, niin voisi soittaa siihen ja siihen puhelinnumeroon seuraavana päivänä ja sanoa sopimuksen irti suullisesti… Seuraavana päivänä? Allekirjoitat tuosta vaan ohimennen liittymissopimuksen edes tietämättä tarkalleen mihin sitoudut? Ja entäs jos kukaan ei sitten tuossa numerossa vastaakaan (eipä yllättäisi…)? Kiitos, mutta ei kiitos!

Syksy

Ajattelinpa tällä kertaa postata muutamia kotikulmilla ja vähän kauempanakin naappaamiani syyskuvia. Kuten kuvista näkyy, en ole mikään valokuvaaja, enkä edes harrastelija. Kunhan omaksi ilokseni räpsin pokkarilla.

Kuohuntaa ankkalammikossa 2

Jokohan sitä olisi tarpeeksi rauhoittunut, että voisin kommentoida edellistä postaustani, hih. Tämä kauppojen aukioloaikakysymys vaan saa jostain syystä vereni kiehumaan.

Jokuhan voisi tähän sanoa, että palaa sitten kotimaahasi, että mitäs siellä muilla maille teet, jos et kerran halua olla maassa maan tavalla. Tällaisia kommenttejahan näytti kirvoittaneen uutinen krusifiksien kieltämisestä italialaisissa luokkahuoneissa. Eli että ei muuta kuin suomalaissyntyinen rouva takaisin Suomeen vaan, jos ei Italian tavat kelpaa! Niih. Uskaltautunen silti kritisoimaan nykyisen asuinmaani oloja ja erityisesti sellaista muinaisjäännettä kuin nämä aukioloajat ovat.

Haluaisinpa tietää kuinka monessa muussa eurooppalaisessa maassa kaupat sulkevat ovensa niin aikaisin kuin täällä alppimaassa. Olen aina ihmetellyt, että milloin tavallinen perhe, jossa molemmat vanhemmat käyvät töissä, ehtii hoitaa ruoka- ja muut ostoksensa. Kai he käyvät sitten ostoksilla torstai-iltaisin, kun kaupat saavat pitää ovensa auki jopa klo 20 tai 21 asti, tai lauantaisin. Tai sitten suoraan töistä, jolloin kaupassa on muutama muukin asiakas. Ja pientä täydennystä tarvitsevahan voi aina pistäytyä huoltoaseman kaupassa, joiden aukioloa ei jostain syystä rajoiteta samalla tavalla kuin ruokakauppojen (Eipä siis ihme, että molemmilla pääelintarvikeliikeketjuilla on myös omat huoltoasemansa...). Eikä pidä tietenkään unohtaa niitä naapurimaan kauppoja.

Suuresti ihmetyttää, että pidempiä aukioloaikoja vastustaneet vetoavat aina siihen, että kaupan työntekijöiden pitää saada olla perheensä kanssa iltaisin ja sunnuntaisin. Entäpä sairaanhoitajat, palomiehet, poliisit, toimittajat? Miksei kukaan välitä siitä, että nämä ammattiryhmät tekevät töistä iltaisin, öisin ja viikonloppuisinkin? Miksi kaupantyöntekijät ovat erityisasemassa? Miksi aina oletetaan, että kaupan työntekijät ovat perheellisiä? Mihin on unohdettu nuoret ja opiskelijat? Heillehän voisi hyvin kelvat jokunen ilta- tai sunnuntaivuoro lisätulojen ansaitsemiseksi ja sillä aikaa perheelliset voisivat tyytyväisenä viettää aikaa lastensa ja puolisoidensa kanssa.

Monet vastustavat aukioloaikojen pidentämistä siksi, että heidän mukaansa se pidentäisi työpäivää. Ei kai se nyt automaattisesti tarkoita, että työpäiväsi pidentyy 2,5 tunnilla, jos klo 18.30 sijasta pääsetkin töistä vasta klo 21...? Kai osa työntekijöistä voi aloittaa ja lopettaa päivän aiemmin ja osa myöhemmin? Vai onko vuorotyö täällä kaupanalalla kenties täysin tuntematon käsite?

Käsittämättöntä on myös eräiden kauppojen, virastojen, postien ja pankkien sulkeminen lounasaikaan. Posti on esimerkiksi kiinni klo 11.30 - 14.30 eli vaivaiset kolme tuntia! Keskellä päivää! Eli toimistotyöntekijä, unohda henk. koht. asioidesi hoitaminen lounastaukosi aikana! Jos olet rehellinen, ota vapaapäivä. Muussa tapauksessa karkaa tunniksi tai pariksi työpaikaltasi.

Ja sitten kauppojen ja kauppakeskusten aiheuttamat liikenneruuhkat... Kai sitä nyt ruuhkaa syntyy, kun kaikki ryntäävät yhtäaikaa kauppaan työpäivän päätteeksi tai torstai-iltana tai lauantaina. Entäpä jos kaupat olisivat auki pidempään ja seitsemänä päivänä viikossa? Eikö tämä hajottaisi hieman asiointia useammalle päivälle ja eri kellonaikoihin? Toinen shoppailisi maanantai-, toinen torstai-iltana. Yksi palaisi kotiin suoraan töistä, toinen kävisi tunnin kauppareissulla, kolmas kahden.

Jätän kommentoimatta sen heiton, jonka mukaan täkäläiset elintarvikkeet olisivat aina jotenkin automaattisesti laadultaan parempia kuin muunmaalaiset... Mutta sanonpa vaan, että kyllä rajan takana ovat valikoimat huomattavasti laajemmat eikä hinnoissakaan ole samanlaista kartellimeininkiä havaittavissa.

Kuohuntaa ankkalammikossa

Alueellinen matkailunedistämiskeskus julkisten ja yksityisten yhteistyökumppaneidensa kanssa järjesti viime kuussa kaksi teemaviikonloppua niin paikallisten iloksi kuin matkailijoita houkutellakseen, erityisesti läheisestä saapasmaasta. Se onnistui hankkimaan myös erityisluvan, jolla kaupat saivat pitää ovensa auki näinä kahtena lokakuun sunnuntaina.

Heti erityisaukioloa seuraavalla viikolla oli paikallislehdessä lukijanpalstalla kirjoittelua kauppojen aukiolosta. Kuten arvata saattaa, palaute oli negatiivista.

Osa paikallisista ei ymmärrä miksi kauppojen pitäisi olla auki sunnuntaisin. He haluavat pyhittää päivän aivan toisenlaisille kuin kaupallisille aktiviteeteille. Sitä paitsi heitä ottaa päähän, että pyhäpäivänäkin on teillä ruuhkaa.

Heidän mielestään kaupantätiraukkojen pitää saada ainakin yksi päivä viikossa olla perheensä kanssa.

Lisäksi heille riittää aivan hyvin, että kaupat ovat auki arki-iltaisin vain klo 18:30 asti ja että ne lauantaina sulkevat ovensa jo klo 17. Olisihan se nyt ennenkuulumatonta, jos kaupat pitäisivät ovensa auki klo 20 tai 21 asti. Voi niitä työntekijäraukkoja, kun kellon ympäri pitäisi töissä olla!

Heidän mielestään se ei ole mikään ongelma, että muutaman kilometrin päässä valtakunnanrajan tuolla puolen kaupat pitävät ovensa auki iltaisin jopa klo 22 asti, jopa sunnuntaisin. Eihän siitä ole paikalliselle liike-elämälle mitään haittaa! Kuka sitä nyt menisi ostamaan halvempia ja laadultaan epäilyttäviä elintarvikkeita naapurimaasta, kun omasta lähikaupasta saa niin paljon laadukkaampia tuotteita!

Ottaa niin paljon päähän nämä mielipidekirjoittelijoiden "faktoihin" perustuvat mielipiteet, että taidan jättää kommentoinnin toiseen kertaan...