maanantai 5. heinäkuuta 2010

Epäonninen säästökuuri

Itse kullakin lienee kokemusta siitä, mitä tapahtuu sen kerran kun päättää elää hieman säästeliäämmin...

Meillä on ollut tänä keväänä paljon ylimääräisiä menoja, muun muassa pari ylimääräistä Suomen matkaa, ja koska verot ja autojen vakuutusmaksut painavat päälle, päätimme viime kuussa, että yrittäisimme välttää kaikkia ylimääräisiä kuluja.

Ensin hajosi lähes kymmenen vuotta moitteettomasti palvellut mikroaaltouuni. Sitten imuri irtisanoi itsensä. Mutta kaikkein yllättävin käänne oli turvaistuimen hajoaminen.

Noin viikko sitten laittaessani neitiä turvaistuimeen huomasin, että selkänojan sivupehmuste heilui kummallisesti ja verhoilukin oli osittain pois paikoiltaan. Auto oli ollut viikkoa aiemmin korjaamolla raelommojen silottelussa ja mies huomasi jo sitä hakiessaan, että turvaistuin oli irrotettu ja asennettu uudelleen miten sattuu. Mieleeni hiipi villi epäilys, että josko istuin olisikin siinä yhteydessä hajonnut ja sitä olisi sitten yritetty fiksailla... Mies raotti verhoilua ja alta paljastui haljennut pehmuste. Halkeamispinnoilla oli jotain mustaa tököttiä. Emme olleet uskoa silmiämme! Neiti oli tietämättämme matkustanut viikon verran rikkinäisessä istuimessa! Onneksi mitään ei ollut sattunut.

Pietarin ja Paavalin vapaiden jälkeen mies marssi korjaamoon kysymään, että mitä ihmettä istuimelle oli tapahtunut. Ensimmäinen vastaus oli "ei mitään", toinen "teillä ei ole todisteita siitä, että me olisimme sen rikkoneet".

Mies ei tähän tietenkään tyytynyt, vaan vaati saada tietää kenen käsiin automme korjaus oli annettu. Korjaamon edustajan mukaan autoa oli korjannut eräs päälle viisikymppinen perheellinen mies, joka olisi varmasti kertonut esimiehelleen, jos olisi rikkonut istuimen, koska korjaamolla on niin hyvä työilmapiiri, että työntekijät uskaltavat myöntää virheensä eikä niitä tarvitse piilotella. Ja perheellisenä miehenä hän ei varmasti olisi sortunut tinkimään lastenistuimen turvallisuudesta.

Mieheni näytti rikkinäistä istuinta ja sen sisällä olevaa mustaa mönjää (mastice - mitä lie suomeksi?) korjaamon miehelle ja sanoi, että sai istuimen takaisin sen näköisenä ja tarvitsee tilalle uuden. Korjaamon tyyppi kierteli ja kaarteli ja lopulta puolittain paljasti, että viisikymppinen mies oli itse asiassa tehnyt viime aikoina muitakin mokia. Kovasti yritti vedota mieheni myötätuntoon antaen ymmärtää, että olisi yksin hänestä kiinni saisiko perheenisä pitää työpaikkansa. Sen ikäisenä kun ei välttämättä löydä enää uutta työtä kovin helposti...

Mieheni ihmetteli, että eikö korjaamolla ole muka mitään vakuutuksia tällaisen varalle. Miksi viisikymppinen mies joutuisi maksamaan virheestään työpaikkansa muodossa? Mies kertoi korjaamon tyypille jo soittaneensa asianajajallemme ja saaneensa tältä varmistuksen, että asia voitaisiin tarvittaessa viedä käräjille (tämä on totta, ei pelkkää uhkailua), mutta oli valmis unohtamaan asian, jos saisi tilalle uuden istuimen. Tästä alkoi neuvottelu siitä millä summalla korjaamon pitäisi osallistua uuden istuimen hankintaan. Tarjosivat ensin 50-50 -ratkaisua, kun eihän istuin ollut edes uusi (ostettu viime lokakuussa). Mieheni sanoi, että vanha istuin maksoi uutena 750 frangia ja oli tilattu varta vasten maahantuojalta, mutta voisi joustaa sen verran, että ostaisi tilalle hieman halvemman mallin. Korjaamon edustajan piti neuvotella asiasta omistajan kanssa...

Myöhemmin samana iltapäivänä mieheni sai puhelun korjaamolta. Viisikymppinen mies oli tunnustanut tunarointinsa ja omistaja oli luvannut meille uuden istuimen. Ei kun lastentarvikeliikkeeseen!

Mieleinen istuin löytyi, kuitti ja rikkinäinen istuin (korjaamon omistaja oli vaatinut sen nähtäväksi) vietiin korjaamoon, josta meille luvattiin toimittaa rahat heti seuraavana päivänä. Mieheni oli hieman epäileväinen ja otti varmuuden vuoksi valokuvia vanhasta istuimesta ennen sen luovuttamista. Jos se sattuisi vaikka tekemään totaalisen katoamistempun.

Kun rahoja ei seuraavana päivänä alkanut kuulua, mies meni paikanpäälle kuullakseen, että kuitti ei kelpaa, koska siinä ei ole meidän nimeämme. Soitto lastentarvikeliikkeeseen, josta luvattiin moinen kuitti järjestää. Nyt mies on sitä hakemassa, mutta olemme aika varmoja, että vastoinkäymiset eivät ole vielä ohitse. Luultavasti korjaamon edustaja on lomalla, omistajaa ei tavoita...

* * *

Mies soitti juuri ja kertoi saaneensa kuitin. Korjaamolla käynti on vielä edessä, joten ei siitä sen enempää. Mutta matkalla lastentarvikeliikkeeseen, mies oli huomannut, että hänen unelmiensa grilliä myytiin rautakaupassa puoleenhintaan, samoin havittelemaani pyykinkuivaustelinettä. Joten hän ajatteli soittaa ja pyytää hyväksyntäni näille heräteostoksille. Eli se siitä säästämisestä sitten...

2 kommenttia:

Vera A. kirjoitti...

Haha, meillä käy aina myös suunnilleen noin, jos ollaan säästäväisiä :) Toivottavasti saitte siitä uudesta turvaistuimesta rahat takaisin!

Elvira kirjoitti...

Meille käy kyllä aina näin. Kun pitäisi säästää, niin vastaan kävelee maailman ihanimmat ruokapöydän tuolit tai sitten se unelmien grilli... :)

Mies sai kuin saikin takaisin ne turvaistuinrahat sitä laskua vastaan! Ei ollut korjaamo laittanut lappua luukulle kesälomien ajaksi tms.