lauantai 7. elokuuta 2010

Sukusunnuntai

Tällä kertaa vietin Sveitsin kansallispäivää Italiassa. Miehen täti P. oli kutsunut meidät sunnuntailounaalle luokseen Milanon kupeeseen. Täti ja muukin suku toivoi kovasti näkevänsä taaperoisemme, joten olihan sitä mentävä, vaikka mies ei työkiireiltään mukaan ehtinytkään. Minusta tällaiset sukukokoukset ovat sitä paitsi jopa mukavia, toisin kuin miehestäni.

Menomatkalla koukkasimme appivanhempieni kanssa hakemassa miehen isotädin vanhainkodista. Signora D. näytti entistäkin sirommalta, mutta muuten oikein virkeältä, vaikka ikää on jo reilusti päälle 80 vuotta, itse asiassa jo melkein 90. Järki leikkaa kuin partaveitsi.

Kuin kunnon sveitsiläiset ainakin, saavuimme täti P:n luokse ensimmäisinä ja juuri oikealla kellonlyömällä. Come orologi svizzeri.

Pian piha oli jo täynnä autoja. Paikalle kaarsivat kälyni C., hänen miesystävänsä G. ja tämän 3-vuotias tytär F, jotka olivat poimineet mukaansa nonna M:n. Seuraavaksi saapui miehen serkku N. tyttöystävineen. Lounaan jälkeen paikalle noudettiin myös isotäti L. Isäntinä toimivat siis täti P. ja setä N. sekä edellisen isä M. Appiukkoni kaksi muuta veljeä jälkikasvuineen ja Madridissa asuva sisar perheineen eivät tällä kertaa päässeet paikalle.

Aluksi juotiin tietenkin tervetuliaismaljat ja napsittiin suolapaloja kuulumisia vaihdettaessa. Hieman ehdimme pihanurmella pallotellakin appivanhempien, kälyn sulhasehdokkaan ja tämän tyttären kanssa ennen kuin emäntä ilmoitti ruoan olevan valmista.

Alkupaloiksi täti oli pyöräyttänyt ricottakesäkurpitsapiirasta, kinkkukääröjä insalata russa (italiansalaatti)- ja katkaraputäytteellä sekä fetapiirakoita. Primona meille tarjoiltiin juuri sopivasti chilillä ryyditettyä pastasalaattia ja secondona (nyt taitaisi tarvita vaikkapa La Dolce Vitan Veran apua seuraavien ruokien suomentamisessa...) vitello tonnatoa (vasikanpaistia tonnikalakastikkeessa?), fesa di manzo salmistratoa (jonkinlaisessa suolaliuoksessa marinoitua naudanlihaa) kapriskastikkeessa, papusalaattia ja linssejä. Jälkkäriksi oli aivan ihanaa jäätelöä kera hedelmäsalaatin, joka koostui makeaakin makeammista persikoista ja sopivan kirpeistä tädin omalta pihaltaan poimimista karhunvatukoista. Kälyni C. oli lisäksi tehnyt miesystävänsä kanssa suussasulavaa hedelmätiramisua. Olin haljeta jo ennen secondoa...

Ruokailun jälkeen olisin ollut valmis vetäytymään neidin kanssa päiväunille, mutta anoppini halusi ehdottomasti vapauttaa minut nukuttamishommasta sillä seurauksella, että kukaan ei lopulta saanut nukutuksi. Onneksi tyttönen oli sentään ottanut autossa pikapäikkärit.

Hetken ruokia sulateltuamme iloinen joukkomme siirtyi uima-altaan ääreen. Uiminen niin täydellä vatsalla kauhistutti, mutta pakkohan se oli kun lähes kaikki muutkin yksi toisensa perään sinne altaaseen sukelsivat. Jännä, että italialaiset - tai siis ainakaan nämä sukulaisemme - eivät näytä soveltavan uima-altaisiin sitä kuuluisaa kolmen tunnin sääntöä...

Vesi oli 27 asteista. Saattaa kuulostaa paljolta, mutta siinä helteessä se vaikutti jopa kylmältä!

Neiti aristeli pitkään altaaseen menoa. Olisi paljon mieluummin vain nakellut sinne kaikki lähiympäristön pikkukivet, jos vain olisi saanut luvan. Vasta kun kaikki muut olivat jo poistuneet altaasta suostui neiti kelluskelemaan mamman käsivarsien kannattelemana. Mutta kerran veden makuun päästyään ei olisi millään halunnut sieltä pois, kuinkas muuten.

Välipalaksi tarjoiltiin virvokkeita ja Elviran mustikkapiirakkaa. Ja saan kuulemma tehdä sitä toisenkin kerran. Siitäkin huolimatta, että zio N. olisi syönyt sitä mieluiten aamupalalla. Kummallisia nuo italiaanot ;)

Ihanat sunnuntai-iltapäivätkään eivät kestä ikuisesti ja pian olikin jo kotiinlähdön ja hyvästien aika. Neiti simahti melkein heti autoon päästyään. Mamman peloista huolimatta iltapäikkärit eivät onneksi vaikuttaneet juurikaan yöuniin tai venyttäneet niille nukahtamista, vaan mamma ja papà saivat seurata illan ilotulitusshowta kaikessa rauhassa (ja toisella silmällä FlashForwardia).

Konfederaation presidentin Doris Leuthardin vierailua kunnioitettiin kera pienimuotoisen lentonäytöksen:



Ja sitten niitä ilotulituksia:




6 kommenttia:

Vera A. kirjoitti...

Onpa teillä ollut hauska ja herkullinen sukulounas! Tosi kiva, ettet yhtään arkaile mennä ilman miestä. Noista käännöksistä vitello tonnatoa kutsuisin itsekin vasikanpaistiksi tonnikalakastikkeella ja siitä fesastakaan ei tule kyllä mitään erityistä suomalaistermiä mieleen (hyi mua, olen jopa kääntänyt Suomen Elle-lehteen italialaisia reseptejä muoti- ja sisustusartikkeleiden ohessa...).
Tosi ihmeellistä tuo uiminen heti ruoan jälkeen, yleensähän itskut ovat aivan hysteerisiä suihkussa käymisenkin suhteen. Niin minäkin olin, kun olin aikani varoituksia kuunnellut, mutta mies ei usko moiseen ja niinpä me tänäkin kesänä mentiin uimaan (ja vietiin sinne Neitikin...) suoraan syömisen jälkeen...

Karoliina kirjoitti...

Kuulostaa mukavalta sukulaispaivalta! Rupesin ihan miettimaan, niin kylla taallakin ollaan todella varovaisia ruokailun jalkeisen uinnin suhteen - koulussa kollegat kielsivat antamasta lapselle leivanpalasta, kun puolentunnin kuluttua oli uimatunnin vuoro...

Elvira kirjoitti...

Vera: ei mekään olla yleensä suuren suurta väliä jätetty ruokailun ja uimisen väliin. Mutta viime sunnuntaina olin kyllä niin taynnä, että pelkkä ajatuskin uimisesta teki pahaa.

Sulla kun on kokemusta tuosta kääntämisestä, niin sattuisitko tietämään ketään, joka voisi kääntää koulu- ja työtodistuksia suomesta italiaksi? Onnistuisiko sulta?

Karoliina: olen törmännyt samaan ilmiöön myös Espanjassa.

MaaMaa kirjoitti...

wau mitkä kekkerit, kuulosta ihanalta. Ja mä olen ähky pelkästä ruokamäärän lukemisesta: upeita herkkuja!! nam!!

Meillä oli aina se puolen tunnin uintikielto syömisen jälkeen pienenä, mutta aikuisena olen lipsunut eikä mitään kamalaa ole tapahtunut *pippuripippuri koputtaa puuta* ;) Mutta on kivempi olla uikkareissa / biksuissa kun ei maha pömpötä heti syönnin perään ;D ;D

upeat ilotulitukset: tykkään paljon!

ratón kirjoitti...

Me pidetään puolen tunnin tauko syömisen ja uimisen välissä. Meillä mies oli aiemmin kilpauimari (nuorten joukkueen tasolle asti) ja sanoi kerran saaneensa niin pahan suonenvedon jalkaansa sen jälkeen kun oli mennyt suoraan ruokailun jälkeen treeneihin, ettei ollut omin voimin päässyt altaasta pois. Selitti, että kun veri on vatsassa, niin tulee helpommin suonenvetoja ja se tietenkin uidessa voi olla vaarallista.
Joten meillä mies vahtii sitä aikarajoitusta, minä en ihan niin tarkkaan...

Kuulostaa kivalle nuo sukutapaamiset :)

Elvira kirjoitti...

MaaMaa: minulla tuo maha tuppaa usein pömpöttämään syömättäkin ;).

Ratón: Tuo puolen tunnin uimakielto syömisen jälkeen kuulostaa tutulta. Sitä taidettiin noudattaa minunkin lapsuudessani.